And yet I haven't aged a day!

Oho! Onpa aivan huomaamatta tullut vuosi täyteen tätäkin blogipuuhastelua. Olen kirjoittanut ensimmäisen postaukseni helmikuun lopulla 2010.

Uskomatonta.

Olen hiukan hämilläni muutamasta asiasta. Ensinnäkin siitä, että olen jaksanut ylläpitää tätä tonttia kokonaisen vuoden. Se on kärsimättömyydelläni ja mieltymykselläni nopeisiin liikkuihin hieman, tuota, yllättävää. Toisekseen, kun selasin läpi vanhoja postejani, tuntuu uskomattomalta, että tekstien kirjoittamisesta on vain vuosi aikaa, niin jotenkin naiiveja ja kömpelöitä ne ovat. Vähän noloja, osa jopa. Toisaalta, koko blogikirjoittelun yksi perustuslauseista on ollutkin itseilmaisun vetreyttäminen ja puhdas sormiharjoittelu, joten saavat mennä alkukankeuden piikkiin. Kolmanneksi minua hämää oma kiukkuisuuteni. Olenko se todella minä? Kiukkutihkuna yhdistettynä tuohon mainitsemaani infantiiliuteen ja myös ankaraan ehdottomuuteen vaikuttaa näin vuoden päästä katseltuna siltä, että näppiksen äärelle olisi päästetty pahainen teini kiusantekoon. Ohhoh.

Minähän olen kissaemonpehmeä ja lempeä kuin lauma lampaita enkä lainkaan niin kontrastinen persoona. Tosin ehkä tosielämässä ajoittain tummasieluisempi kuin täällä blogissa, mutta ehkä opin joskus vielä kirjoittamaan niistäkin aallokoista ilman, että kuulostavat halvalta amatöörien kiskakirjallisuudelta *hymy*

Kiva, hei, kun luet, juuri Sinä siinä. En olisi aloittaessani uskonut, että siinä olet.

Yksivuotisjuhlan kunniaksi blogiklassikko, peilin kautta itseotettu kuva. Tosin tällä kertaa vain kasvoista. Herra tietää, mihin tälläkin on otettaessa pyritty; kerron tuonnempana, missä mielentilassa.