sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Could I see the "before" again?

Oon sillä tavalla yksioikoinen ratkaisu, että minut saa melko helposti liikkeelle ja töihin, jos luvassa on ruokapalkkio. Varsinkin, jos lupaus on saada eteensä Vihreän talon Annikan taikomuksia, ei tartte kahta kertaa pyytää.

Karautettiin siis maalle nuohoamaan talven pölyt pois. Minä imuroin, Annika moppasi ja yhdessä tampattiin.

Mutta kuka siivoaisi minusta itsestäni talvikelmeyden pois? Mökkieleganssi ei tee kyllä elettäkään peittääkseen tämän talventörröttäjän nyynähtänyttä olemusta, trikoopaidat ja lännentyttö-Dieselit ei oikein soi keskenään.


Varsinkaan, kun ne höystää nukkaisilla villasukilla ja kumppareilla.


Mutta miten siistiä! Sanan jokaisessa varsinaisessa merkityksessä. Imurinvarressa veuhtaseminen osoittautui valossakylpevillä, valkoisilla lautalattioilla varsin meditatiivis-tuotteliaaksi puuhaksi: sen lisäksi, että pää tyhjeni sinne viikonloppuna kuulumattomista ajatusrosvoista, koin vilpitöntä, suorastaan eheyttävää iloa katsellessani koirankarvojen ja pölypallojen katoamista suuttimeen sekä suunnittelin Lontoon-matkapuvustoni.

Kuka vielä kehtaa väittää, että siivoaminen on tylsää, turhauttavaa ja liian raskasta puuhastelua vapaapäivänä suoritettavaksi? Se joka niin tekee, siivoaa jotenkin väärässä kontekstissa.

L. Dada opettelee käyttämään järkkäriä. Moi.


Ja niin muuten, tuo vihreä viinipullo tuossa pöydällä on (taas kerran) cavaa, joka ansaitsee suosituksen, Parés Baltà brut B. Hintansa väärti, aivan todella käypä luomucava, reipas ja raikas ja niin pontevasti toi kesän mieleen, ettei koko päivän jatkunut lumisadekaan enää niin kovasti harmittanut. Pakko mainita tässä yhteydessä, kuinka olen viime aikoina iloinnut siitä, miten Alko on kyennyt yllättämään viinivalinnoillaan. En ole jaksanut yrittää ymmärtää, miksi tänne pitää laivata kaikkein karmeinta roskaa hiivaisesta Freixenetistä ja muuten vaan väsyneestä Castellblanchista lähtien, vaikka suht samassa hintaluokassa olisi tarjolla vähemmänkin tuskallisia vaihtoehtoja. Pohjola tarjoaa asukkaalleen jo valmiiksi niin kivikkoista ja kylmää elämänkyytiä, että jo sen soisi olevan kohtuupyyntö, ettei aivan pelkästään noihin mainittuihin olisi tyytyminen. Kiitos.

Samaan hengenvetoon suosittelen Erottajan Alkoa. Kun menette sinne, tiedätte miksi.

6 kommenttia:

  1. Tajusikko sinä siitä kamerasta mitään? Täytyy pitää mahdollisimman pian operaatio, Ei, ei, tai väännä tuata, ei ei, NO LAITA AUTOMAATILLE!

    Eli joko huomenna tai tiistaina, oon ke-to Tampereella nimittäin.

    VastaaPoista
  2. Tajusin, joo. Huomenna vois olla mahdollista, tosin en tiedä, riittääkö mun kärsivällisyys juuri mainitunkaltaiseen :)

    VastaaPoista
  3. väärä konteksti = oma hima. Tiedän jo yhden, jolle niiiin lähtee kutsu kun meillä pihan siivoustalkoot lumen sulaessa järkkäillään. Ruokapalkka, s'on selvä.

    VastaaPoista
  4. Ani, niin totta. Kelasin tuon laukaisun ponnettomuutta jo tuossa kirjoittaessani, mutta päätin antaa olla. Onneksi on laadukas lukijakunta, joka näihin urpouksiin tarttuu :D Oma hima, todellakin, itsehän en pysty käsittään, miksi, oi miksi mun ajastani kotona 90% kuluu siivoamiseen. Vihaan sitä, ja kuka, jumalauta, siellä oikein sotkee?!

    Hehe, kuhan asialista ei sisällä keittoaineksien poimimista kiven alta puutarhasta, niin oikein mielelläni tuun.

    VastaaPoista
  5. Uuh, ooks hankkinu järkyn?

    P.S. Eiks tuo nyt nimenomaan oo mitä parhainta mökkieleganssia?

    VastaaPoista
  6. Upe, lainajärkky, ei ole omani. En saa itsestäni irti niin paljon, että selvittäisin ostopäätökseen asti itselleni optimaalisen vaihtoehdon. Eikö joku vaan vois tuoda jonkun, että tää on sulle just hyvä, riittävän helppo käyttää ja sopivanhintainen? Anyone?

    VastaaPoista