perjantai 18. maaliskuuta 2011

Wining and dining, baby

Huvilakadun Chef & Sommelierista oli paljon puhetta viime syksynä ja lopulta pääsin tänään itsekin sinne viehättävänoloiseen herkkukomeroon dinnerille.

A vot, menkää, jos ette ole jo käyneet. Chef Sasu ja sommelier Johan hoitivat ruuat pöytään avaten kutakin menun osaa aivan vaikuttavasti. Vaikka kypsytysaikadataa ja muuta kovin tarkkaa prosessianalyysiä en arvostaa ehkä riittävästi osaakaan, ilahdutti kuulla, mistä ja miten mikin ruokalaji on poimittu, naarattu, hankittu ja valmistettu.

Ja meikä veti etanan! Mieletöntä. Se on tuo epämääräinen möykerö tuossa lusikassa, jos tästä varsin syväterävästä otoksesta ei ota selvää.


Ihan ok oli, ei lainkaan niin kumipallomainen, kuten pelkäsin. Pidän itseäni nykyään suht avoimena ja jopa aktiivisesti haasteitahakevana ruokailijana, mutta silti on vaan pakko tunnustaa itselleen, että vastaavat puutarhan asukit ei kyllä lähde, ei yhtään. Saatoin tätäkin knölliä kyllä väittää nakinmakuiseksi purkaksi, mutta tosiasiassa luulen sen olleen valmistetun ilmeisen osaavasti.


Ylläolevasta tabletista taisin myös antaa melko sivistyneen lausunnon. "Hei, mullon tällane mun lattialla!" Kun käänsin sen ympäri, syykin selvisi, näkyy kuvassa.

Että sellainen ilta. Sommelierin suositus Cava Vall Dolina Brut Nature Reserva vei osan kolmipäiväisestä päänsärystä ja lopulta jäi harmittamaan ainoastaan seurueen yhden jäsenen suklaajälkiruuan aiheuttama sietämätön, ansaittu annoskateus.

3 kommenttia:

  1. Söit etanan, muttet ottanut suklaajälkiruokaa? Mitä siellä oikeen tapahtuu?

    VastaaPoista
  2. Ja täältä löytyykin sitten lisää aitosairiolaista limaötökkää lapattavaksi kesällä. Tuu ja hae omasi (ja ne muut) pois ;)

    VastaaPoista
  3. Niinpä, Ulla, selkeä merkki siitä, että sun pitäs olla mestoilla vahtimassa mun tekemisiä. Toisaalta sitten se puutarhan asukkien ja merten torakoiden syöminen vasta naamalle räjähtäisikin, hmm. Tuota.

    Ani, joo! Sairiolainen kokkikoulu. On luomua, on läheltä, on aivan vapaasti kasvanutta. Se ei kyllä todistettavasti traumatisoinut minua lopullisesti, sillä enpäs muistanutkaan keränneeni niitä ällömöykkyjä siellä. Hitto, jos olisi tullut siinä hetkessä mieleen, olisi saletisti jäänyt syömättä sekin elukka, hyi helvetti sentään :D anteeksi vaan eurooppalainen sivistyskieleni, nyt ei voi muutakaan.

    VastaaPoista