It'll be fabulous

Olin totta puhuakseni tiistai-iltana vähän kehnona, kun matkasin ratikassa pitkin hämärää Mannerheimintietä kotia kohti. Väsyneenä, tottakai. Räntäsateessa, no sekin vielä. Että näinkö tämä kaikki päättyy, kyllä on surkeeta. Että menetkö siitä sitten kotiosi yksin istumaan ja onko kiva sitten, tä?

Vaan eipä hätää, sattumat tarjoilivat aivan valtavan hienoa symboliikkaa, kun keskiviikkoaamu aukeni terävänä auringonpaisteena, taivas kirkkaana ja korkeana. Että sinne jäi kaksikymppisyyden räntäsateet ja niin edelleen. Kylläpä sattuikin.

Eilinen oli kerrassaan hienoin päivä muistiin. Kyllä kannattaa vuotensa täyttää! Myönnän täysin ja avoimesti, että rakastan syntymäpäiviä, toisten, mutta ehdottomasti myös omiani. Oman päivän antaman ilon rinnalla ikäluvun kasvaminen on pientä.

Kiitos, Ani, kukista ja kuvista!