Mikä sääli, sillä nyt, vuosia myöhemmin ja taas kerran sen jemmoistani kaivaneena, käyttäisin vaatetta pystypäin, jos siihen vielä mahtuisin. Unikon ongelma on minun nähdäkseni siinä, että se on graafisesti kaunis ja helpostilähestyttävä, mutta tavanomaisuudessaan ankea kuosi. Arkipäiväistä yllätyksettömyyttäkin se ehkä edustaa, mitä assosiaatiota hillitön kamatulva kangaskasseista autonkoreihin ei taida varsin parantaakaan. Onneksi sen käyttö on vähentynyt hurjimmista määristään, tai ainakin siirtynyt ulkomailla myytäväksi, en tiedä, joten ehkä sen olemus voi vielä raikastua ja mielikuvat siitä kirkastua.
Määrällisesti yli-, mutta laadullisesti aliarvostettu kukkakuvio ansaitsisi arvonnousun; skaalattuja painokuosiversioitaan en tosin ymmärrä minäkään, mutta luokittelenkin ne samaan turhakelokeroon kuin kuviosukat ja pinoutumattomat mukit.
Ei jouda silittelemään, kun pitää taas pakata!
Hei mä löysin tänne vahingossa. Hyvä meininki, pirteä blogi.
VastaaPoistaHei, Laura, kiitos ja tervetuloa! Huippujuttu, että löysit ja tykkäsitkin vielä :)
VastaaPoista