Vähän ristiriitaista informaatiota sen kanssa, miten paljon on saanut viime vuosien mittaan lukea ja kuulla, että tekstiilibisneksemme kruununjalokivellä on mennyt vähän heikosti. Kotimaan myynti ei vedä ja maailmallakin huomio on Jackie O:n jälkeen ollut lähinnä japanilaisten asianharrastajien kulttisuosiota.
Missä vika sitten luuraa? Vaikka joka ainoalla tyypillä on kotonaan ja vaatekaapissaan Marimekkoa, eikö se riitä? Ilmeisesti ei, sillä vissiin muutkin minä ovat tottuneet ajatuksissaan luottamaan Marimekon kohdalla laatuun ja kestävyyteen ja siihen, että korkeahkon hintatason takeena on pitkä käyttöikä; ei tarvitse heti olla ostamassa uutta. Koska maailma makaa kulutuksen varassa ja yksin numerot mittaavat menestystä, on tietysti aihetta tunnustaa, että oma reppuni on vähintään kymmenvuotias, pipo ostettu alennusmyynnistä ja paita kirpparilta.
Onkin ollut hieman karskia hyväksyä, että tietynlaista laatustandardien muuttumista on ollut havaittavissa myös Marimekon tuotteissa. Saumat eivät pidä, ne kiertyvät ja värit sekoittuvat, napit irtoavat, langanpäät repsottavat. Sellaisesta tavarasta ei enää kirpparille paljon vietävää jää. Tottakai on ymmärrettävä, että tuotantotavat muuttuvat eikä muutos välttämättä ole aina laadunheikentämismielessä tehty; jos vertaa esimerkiksi 30-vuotiasta painokangasta tämän hetken vastaavaan, ero on huikea, mutta täältä päästä katsellen voi ainoastaan arvailla, kestäisivätkö silloiset prosessit tarkastelua nykyisten ympäristö- ja työsuojeluvaatimuksien valossa. Siitä huolimatta, kansallisaarteensa se on kullakin, kato, toisille sitä lajia edustaa kumi ja jää, toisille kankaat ja kauneus, suhtautukoon kukin niihin itsemääritteleminsä oletuksin, toivein ja vaatimuksin.
Marimekon kesänäytökset Espan puistossa perjantaina 20.5. kello 12.00, 13.30, 16.00 ja 17.30. Siellä on Kirstikin lavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti