Mi casa es mi casa.
Tuli tässä tulostavoitteen kannalta kustannustehokkaasti suoritettua kaksi remonttia yhdellä kertaa, ensimmäinen ja viimeinen.
Huomenna pääsen kotiin, saan oman vaatekaapin käyttööni, minun ei tarvitse enää kaivaa koko maailman syntitaakan painoisesta repusta ylleni eilisenryttyistä paitaa eikä arkipäivääni kiinteästi liity karmean kamamäärän rehaaminen kylillä. Kuka on sanonut, ettei pyörällä pysty muuttamaan? Todellakin pystyy, en vain enää koskaan halua joutua niin tekemään.
Mitä tästä opimme, on taivaankirkkaasti oman kodin arvostuksen nousu aivan toiselle tasolle. A clean house is a sign of a wasted life, sanotaan niissä amerikkalaista viiskytluvun kotirouvakuvastoa ironisoivissa postikorteissa ja magneeteissa, mutta minä olen aivan vallan päinvastaista mieltä tästä kysymyksestä. Jos ei aikuiselle ihmiselle ole vuosiensa varrelta sen vertaa tarttunut elämänhallintaosaamista hihaan, että taitaisi oman kotivalonsa pidon puhtaana ja järjestyksessä, on jokin olennainen memo kyllä livennyt raskaasti ohi ymmärryksen. Ja se on tuhlaamista se.
Mutta ennen kaikkea tärkein opinkertaus taitaa kuitenkin olla mittaamattoman tärkeiden ystävien arvostus vielä tuon edellisen yläpuolelle. Kiitos, kaverit.
JEE! Onnea!
VastaaPoistaMulle taitaa tulla ikävä!
VastaaPoistaJEE!! Kiitti, Upsu! Tuu kylään, tuu, pliide? Ja Heidi, samat sanat sulle, samoin kuin kommentistasi. Hitto, tulee kyllä ahdistus, kun on päässyt tottumaan teidän hotelliin. Siis niinku mitä, pitääkö mun todellakin tehdä itse iltapalaleipäni? Tä?? Kuka nyt keittää aamukahvit? En kestä!
VastaaPoistaTuun, tottakai!
VastaaPoistaTosta jääkaappimagneettitekstistä keskustelimme äitini kanssa joka oli kanssasi samoilla linjoilla: minä puolustaudun ja totean että vaikkei tasa-arvoa suorastaan edistetä hukkumalla paskaan, ei siisteydelle ole myöskään asetettu ylärajaa. Viisitoista vuotta maassa jossa naisten smalltalk-intohimot pyörivät linjalla "pitäiskö pestä ja säilyttää talvitäkit ennen vai jälkeen pääsiäisviikkoa" saavat minut vakuuttuneeksi siitä että siistimpääkin voisi olla, mutta ei minun elämänmissioni.
VastaaPoistaJos nyt edes saisi astianpesukoneen tyhjäksi ja uudelleen lastiin, raivaisi ruokapöydän näkyviin nyt kun puolison tietokone lähti oikealle paikalleen työhuoneelle, ja huutaisi sitten penskat välipalalle :P
Haha, voi, äidit! Omani on ollut varma, että kakara on laitoksella vaihtunut, koska hänen pedanteista geeneistään ei millään ole voinut kehkeyhtyä minunlaistani unelmoijaa, joka tuo kyllä tullessaan, mutta mitään se ei vie, saati siivoa jälkiään. Ylläolevalla purkauksellani, joka kumpuaa melko voimakkaasti suhteellisen karmaisevasta alivuokralaiskokemuksestani kuluneen evakkoretken aikana, tekisin äitini ylpeäksi; saa nähdä, kuinka kauan mä pystyn uudesta putsplankregiimistäni kiinni pitämään :)
VastaaPoistaVaikka mullahan sen siisteyden pitäisi olla superhelppoa, kun vastaan vain omista sotkuistani, jos siis kykenisi edes siihen? Katsotaan nyt, kyllä mä darrapäänsäryissänikin vannon aina, etten enää koskaan juo yhtä lasillista kerralla enempää. Tänhetkinen elämä päättyneen putkiremontin ja pian alkavan keittiönkunnostuksen välimaastossa on suoraan verrannollinen siihen olotilaan :D
Kiitos kommentista, Arkitehti!