Siten ehkä tämän kuvan, jossa on huolettomasti mukaunohtunut Pietarin kartta dramaattisesti laastaroidun käsivarren alla, haluaisin tulkittavan. Todellisuus kun on aina niin äärettömän tylsä. Tutkin pari iltaa sitten niin intensiivisesti karttaa, että hutiluuttani sain teepannulla palorakkulan aikaan ja katkaisin tänään hyvän paranemisprosessin raapaisemalla kahden euron kolikon kokoisesta stiplusta nahat irti repunhihnalla ja toppatakin hihalla.
Huokaus. Niin epäkiinnostavaa kuin arkielämä vain voi olla. Reissu, tule pian! Joutsenlampi ja tyllihamosen alta 180 astetta nouseva jalka etäännyttää niin ihanasti omasta elämästä, etten parempaa pääsekoituskeinoa tiedä. No, vähän saatan samppanjaakin siinä sivussa siemaista. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti