Same old, same old

No, mahdollisesti seuraava linjanvetoni voi hiukkasen edustaa osastoa ensimmäisen maailman ongelma, mutta kuten Vihreän Langan bloggari kirjoittaa ja siten valkonaamaisen, länsimais-modernistisen hellämielen taakkaa keventää, "meillä on sisäänrakennettu järjestelmä suruista, murheista ja ongelmista selviämiseen". Hän viittaa ah, niin lohduttavaan ja koukuttavaan ajanvietteeseen, valittamiseen.

Minä en nyt valita, mutta kuitenkin sanonpa vaan, että minulla on aivan hirveä matkakuume. Hirveä. Käytän huomattavan paljon liikaa aikaa lentolippujen ja hotellien ja pakettiratkaisuiden naaraamiseen ja matkareittien suunnitteluun eikä siitä voi sanoa olevan mitään vastaavaa hyötyä. Pelkästään siitä syystä, että hyötyä ei kerta kaikkiaan ole.

Koitan suhtautua tähän nyt normaalina ja useasti läpikäytynä käyttäytymismallina, sillä pitkään Pietarin-viikonloppuun ja Joutsenlammen näytökseen Mariinskissa on enää muutama viikko. Matkatunnelmien olisi siis syytäkin nousta, mutta edelleenkään ei ole tarvis pakata reppua, ottaa ekaa taksia ja tokaa konetta ja jättää kaikkea paitsi sitä reppua. Nämä asiathan nyt ei ole missään suhteessa keskenään, mutta mikä muka elämässä on?

Kaikki paitsi matkustus on turhaa.

Ylemmässä kuvassa Tonava, alemmassa minun ja ystäväni sekä reissukamuni väistämätön tulevaisuus: hotellien tähtiluokitusvaatimukset nousee samalla skaalalla yhtä tahtia kuin oman habituksen, mitään en myönnä, mahdollisesti ehkä suuntautuu toisin.

Edit. Unohtui mainita, että se olen enemmän kuin todennäköisesti minä, joka saa kunnian vetää nenäliinan päähän.