Piipahdin vaihteeksi Tallinnassa. Iloitsin vanhoista, pettämättömistä tutuista ja harmistuin yliarvostuksen määrästä uusien yrittäjien kohdalla. Täytyy jälleen kerran täpätä itselleen henkinen muistilappu, ettei totuus unohtuisi: mitä yksiäänisempää ja rikkumattomamman harmonista jonkin asian yllä leijuva laumahyminä on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä alta löytyy jotain aivan muuta, jos viitsii vähänkään silmäänsä raottaa.
Tai vähintäänkin pettymys on niin kova, että fiilikset ovat sen mukaiset.
F-Hoone. Menkää tai olkaa menemättä, itsehän tuskin menen, sillä minulle kulloisenkin valtatrendin mukaista sisustusta tai lokaatiota enemmän merkitsee kokonaisvaltainen ravintolakokemus, johon kuuluu essentiaalisti ihan vaan esimerkiksi se, että nelihenkisen seurueen kaikki jäsenet saavat ruokaa.
Sfäärissä mieli parani heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti