Lauantaisten häiden jälkeen liukenin kaupungista varsin vähin äänin ja pääsin hetkeksi niin sanotusti pois omasta elämästä. Kaupunkiympyröitä isomman luonnon äärellä asiat saa jotenkin helpommin haltuun. Tai ainakin ne ovat hetken mitättömämpiä. Ehkä se haltuunsaamisen harhaluulo on sitä. Olkoon.
Jään tänne enkä enää mahdu kartalle/ja Jäämeren rannalta löytyy naurava turskan kallo.
Missä ihmeessä on tuonnäköistä? Ja onhan se kätevää, että Helsingissä saa föönatun tukan ilman itse laitetta, ihan vaan astumalla ovesta ulos...
VastaaPoistaPohjois-Norjassa, Melian. Siinä on Varanginvuono, joka kuuluu Barentsinmereen, joka taas kuuluu Jäämereen. Aika nättiä :)
VastaaPoistaMelko hirmuisen nättiä, kiitos hintsistä <3
VastaaPoistaOle hyvä :) Ja ota joskus suunnaksesi Pohjois-Norja ja vaikka juurikin tuo Pykeija. Siellä on kauneutta ja zeniä ja elinvoimaa.
VastaaPoistaPykeija. Norjalaisten paikannimien suomennokset on kyllä jotain aika mahtavaa. Suosittelen lämpimästi vierailemaan myös Yykeässä. En ihmettele oikeestaan yhtään, että Norjaa ei tunnu ikinä mitkään muun maailman kriisit paljon haittaavaan, kun niillä on kaikki öljy, kauneus, zen ja elinvoima.
VastaaPoistaNäisson.
VastaaPoistaEi haittaa nimetä paikkakuntiaan yykeiksi, kun on takana kaikki mainittu. Toista se on Läyliäisissä.
Hitto että sullakin pysyy toi valokuvausaparaatti hyvin näpeissä! Kauniita hetkiä.
VastaaPoistaKiitos, Katja! Tuolla aika helposti sai nättejä kuvia, oikein oli runsaudenpula :) Mieletön paikka. Olennaista on se, että tossa ylimmässä näkyy koko kylä ja siellä merenrannalla unikot kukkivat.
VastaaPoista