You're living in a fantasy!

Huomenna tulee ensi-iltaan Tim Burtonin Alice in Wonderland.

WUHUU!

Mua on aina lämmittänyt se sekopäinen tarina, jossa vedetään hämäriä keksejä ja poltetaan hookaa, ja jota ei todellakaan ole selvinpäin sepitetty. Mua erityisesti miellyttää sadussa viljeltävät sanaleikit ja kielelliset viittaukset. Ja, no, joo, tässä tapauksessa, kun se mad as a hatter on Johnny Depp, niin en mää edes tajua, mitä se sanoo se toki vaikuttaa myös kokemukseen, totta.

Olen nyt jo tähän mennessä lukenut arvosteluja sekä puolesta että vastaan, mutta vastoin normaalitoimintaani aion mennä katsomaan elokuvan vailla ennakolta päätettyä mielipidettä eli mun perusasennetta. Tykkään Timistä, tykkään Helenasta ja Johnnysta, rakastan Liisaa, mikä voisi mennä pieleen?

Tämä on nyt toinen näkemäni 3D-elokuva. En hirveästi lämpene animaatioille enkä fantasialle, mutta tästä nyt kuitenkin odotan pitäväni. Jos kohta en edellytä päätähuimaavia, entistä tehokkaammin laskettuja virtuaalivyörytyksiä, niin värikylläistä karnevaalia ja silmäkarkin ylitsevuotavuutta siitäkin edestä. Näin Avatarin Berliinissä tammikuussa ja vihasin sitä alusta loppuun niin paljon, etten tullut juuri kiinnittäneeksi huomiota mihinkään hyvään, mitä siinä oli; en sen elokuvan teknisiä ominaisuuksia sitten kuitenkaan kiistä.

So let's go through the Looking-Glass!



Edit 14.3. Liisa on paras näkemäni elokuva pitkään aikaan. Tarina oli ennalta-arvattava ja kovasti käytössä kulahtanut, mutta ne hahmot, ne hahmot! Kun Mad Hatter hypähti Liisan eteen ja lausui ekan replansa "You're absolutely Alice, I'd know you anywhere", olin pissiä Tennarin penkkiin silkasta ilosta. Menkää katsomaan, menkää jo!