sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

You kinda have to be there to appreciate it

Tämä vuosi on alkanut aivan pökerryttävän hienosti (otan tässä nyt pinnallisen bloggarin vapauden olla kommentoimatta luonnonkatastrofeja). Ei vähiten siksi, että tiedossa on retkiä, reissuja, piipahduksia ja kaikenlaista pientä matkasäätöä enemmän kuin aikoihin, joista ehkä huimaavin tapahtuu syksyllä:

Frida Kahlon ja Diego Riveran näyttely Pariisissa Musée de l'Orangeriessa.

Frida, ah, Frieda! Ja joo, possu-Diegon duunit ovat toki varsin vaikuttavia, mutta Fridan taiteesta tihkuva hikisennahkea ja auringonpaahtama elämäntuska ja meksikolaisen maantien pöly naamalla osuu minussa johonkin hyvin, hyvin pehmeään kohtaan.

Minua kiehtoo hahmossa nimeltä Frida Kahlo hänen voimansa määrä, millä hän hyvinä päivinä elämäänsä eli. Olkoonkin, että todellisuus taisi olla onnettomuuksia täynnä alkoholismista ruumiillisiin; kunnioitusta häntä kohtaan herättää ilman muuta vaikeuksista huolimatta sydämessään asunut feministinen rohkeus ja oman polun kulkijuus.

Itsenikaltaisille elämän alisuoriutujille tekisi ilmeisen hyvää silloin tällöin vähän räiskähdellä.



Näyttely aukeaa lokakuun viides. Ainakin näillä tiedoilla, päivä on kerran vaihtunut jo.

7 kommenttia:

  1. Tykkään! Kuten myös mustun kateudesta. Tahon takasin! Ärh!

    VastaaPoista
  2. Lähe mukhan! Sole vastako lokakuusa tämä. Ehdit hyvin toipua tästä reissusta :)

    VastaaPoista
  3. Kai ny, Heidi! Kiitos tästä mahtavasta uutisesta kuuluu niin sulle. Kai olet katsonut tuon elokuvan, jossa on ihanaihana Salma?

    VastaaPoista
  4. Saatampa mie sen vaan tehäkhi. Ainaki just nyt voisin lähtee vaikka kuuhun.

    VastaaPoista
  5. Oikein! Alahan jemmata sukanvarteen, todellisuudessa lokakuuhun ei ole kuin puolikas "kissa".

    VastaaPoista
  6. Kyllä, olen elokuvan nähnyt. :) Ja siitäkin hullaantunut.

    VastaaPoista