Have you seen my shoes?

Kohta se tapahtuu. Muutto! Olen joka ilta huojentunut siitä, ettei se vielä ole, silti samalla hyvin tietäen, että viimeinen autonvuokraustunti on tylyä painajaista, kun löytyy joku tekemätön paikka. Olen muutto muutolta aina yhtä kirkasotsaisesti sitä mieltä, etteihän sole mikhän, ko vain nämät tästä! Viime muutossa Vallilasta Kallioon lähetin onnellisena muuttoavun pois ja siinä sitten perävalojen kajossa epäuskoisesti muistin, että perkele!! Vintti on purkamatta.

Nyt sentään omista ja muiden vahingoista viisastuneena olen lastannut euroja pakufirman tiskiin sen verran reippaasti, ettei aivan tartte laatikkohippasille ruveta ja viimeistä kymmentä metriä heittää niitä.

Ehkä eniten maailmassa ahdistunkin siitä, että muuton kanssa tulee kiire, vaikka kuinka myöhään aloittaisi. Siksi olenkin tässä nyt viime ja tällä viikolla laittanut muodon vuoksi tikkua ristiin.

Lupaavan tyhjä kirjahylly.

Määrä on sittemmin tuplaantunut. Kyllä.

Mitä mulle tulee tässä kodissa ikävä, on ikkunameiningit. Ja sijainti. Mulla oli tästä naurettavan lyhyt matka kahteen eniten elämää määrittävään kohteeseen, töihin ja treeneihin. No, pieni elämänhallinnallinen haaste ei haittaa yhtään, josko se jotakin rotia tois mukanaan tähän minunkin säännöttömään oleiluun.

Nyt kuitenkin, minkä tahansa uhalla otan vapaaillan ja lähden ystävän kanssa Tavastialle. Todennäköisesti en voi olla arvioimatta kaman määrää lavalla ja pohtimatta sitä onnetonta, joka sen lisäksi, että on joutunut haalaamaan ne paikoilleen ennen keikkaa, saa myös raijata kaiken pois sen jälkeen. Meikä olis kuningatarroudari. The Radio Dept., mihin suuntaan hakemusta? Voin luvata, etten tuijottele kenkiin.

Four girls talking politics

Kiviniemen Mari sai ison salkun ja mun kuvat on edelleen samalla tasolla.

Toivotaan siis, että naispääministeri asiana muuttaa systeemin laitaa jotenkin muuten. Ainakaan vielä ei ole kaikki paremmin, vaikka hirveen monet väittää, että se on niin tosi edistyksellistä ja nyt kohta, varmasti pian, asiat muuttuu. Yhen vinkin antaisin kuitenkin; älä, Mari, luota miehiin. Muista, miten kävi Annelille. Vaikka vähänhän siinä oli Annelin omaa tyhmyyttä mukana. Se yritti liikaa, ei uskonut, että muuten pärjää. Niin monille naisille käy.

Jos mä olen kuvistani valittanut, niin onneksi en oo sentään, Mari, sinä. Susta, tai tarkemmin sanoen sun persiistä, oli tänään iltapäivälehden sivulla valtavankokoinen kuva. Ei sillä, että se olis itsessään valtava, ei ei, sulla on aika hyvä; siksi se siellä sivulla tais ollakin. Ton täytyy olla turhauttavaa, mä voin kuvitella. Ei Ilkankaan skoretuksista kertoviin juttuihin kuvata sen haaruksia, ja sun saavutukset on sentään aika asiallisia. Vaikka joku yhteyshän sillä Ilkan haaralla on niihin sen täyskaatoihin, vähän niinku siinäkin ip-lehden jutussa annettiin ymmärtää, että sä oot jotenkin siksi niin mainio tyyppi, koska sulla on aivan helvetin hyvä vyötärö-lantio -suhde.

Vissiin kaikki maailman lehdet on nyt täynnä Vickania ja Danielia. Tavallaan se on varmaan susta, Mari, kivaa, ettei jengi kerkee keskittyyn niin paljon sinuun. Mutta eikö sua yhtään kiukuta, että vähintäänkin puoli valtakuntaa on aivan lääpällään folkhemmetin jumalaiseen prinsessaan ja meidän tabloidit kirjoittaa uuden pääministerimme olevan "tulinen rakastaja"?

Yhtä asiaa mä, Mari, sulta pyytäisin. Että olisit rehellinen ja avoin ja vähän vähemmän itsekeskeinen ahnekiipijä. Ja luotettava ihminen. Ainakin niin paljon kuin keskustalaisen maailmankatsomuksen myötäinen sielu antaa hyväksi olettaa. Se edellinen oli kaikkea muuta ja sai kyllä hetkittäin pienen veronkantajan hengen ahtaalle. En äänestäisi puoluettasi koskaan, missään tilanteessa, mutta sua mäkin, Mari, voisin tiedät-kyllä-mistä syystä hiljaisesti tukea, mutta vain, jos sä annat siihen riittävästi aihetta. Toivottavasti jaksat pitää pokkaa, etkä enää laske aseita käteen tytöttelyyn taipuvaiselle kansanosalle kommentoimalla tamponien avaamisen vaikeutta kun jo valmiiksi muutenkin vituttaa.

Mä jatkan tästä hommia. Pitää muuttaa kotia. Muuta sä, Mari, sitä maailmaa.

Onnea vaan molemmille.

Six. All returnable.

Kun on lopulta päässyt yli mustalais-, yöpaita-, sairaalanuttu- ja uskonnollissävytteisistä mielleyhtymistä, maksimekko on aika kiva vaate kesän varalle. Haeskelin jokusen hetken sopivaa; entisenä Marimekkotyttönä en suurin surminkaan voisi pukeutua esimerkiksi tähän, vaikka se niiden mallityttösten verhona hyvältä näyttääkin. Puhumattakaan siitä, että vetäisin päälleni oikeasti yöpaidaksi tarkoitetun Mari-raitamekon.

Poikkeuksen tähän tekee ylläni kerran vilahtanut trikoomekko; se on erittäin chic pitkänä versiona myös.

Lisää bensaa maksihelmaliekkeihin heitti ilman muuta vastanähty elokuva. Mikään kukkatouhu tai muu kuosimeininki ei sitten ehkä kuitenkaan mulla toimi, vaikka kuinka toivoisin, joten päädyin yksiväriseen. Muut ilotkoon kesästä ja päästäköön sisäisen hippinsä vauhtiin, meitsi irrottelee perusmustissa.

Bongasin tän jo joku aika sitten, mutta se ei oikein istunut päälle. Mekkokysymys ei kuitenkaan häipynyt mielestä ja kun vielä näin saman vaatteen supertyylikkään Anun yllä, päätin antaa toisen mahdollisuuden. Kas, valitsemalla suuremman koon, kolttu toimi loistavasti. Oh, my.

Why do I think living in Manhattan is so fantastic? Because it is.

Halkoessani punaisella pakulla sateista maalaismaisemaa välillä Kouvola-Elimäki, ajauduin pohtimaan tilannetta, johon olen itseni taas kerran saattanut ja lukaisin vastaantulevasta tienviitasta "Suurmuuttajantie". Oli pakko polkaista jarrut tiskiin ja kääntyä takaisin. Ole todellista tämmönen.

No, siinähän seisoi "SuurmuuNtajantie". Mikä pettymys, mutta kertonee oleellisen, ainakin itselleni. Olen jo kerran päässyt mainitsemaan muuttofrekvenssistäni ja saaga saa nyt jatkoa. Onneksi nämä kaupunginrajojen sisäpuolella tapahtuvat pyrähdykset ovat sarjassaan suht iisejä verraten kolmisen vuotta sitten suorittamaani pitkänmatkan kestävyysmuuttoon Helsinki-Oulu-Sodankylä, viikonlopun aikana. Ja on sieltä pohjoisesta eteläänkin tultu, kaksi kertaa. Muistan, kuinka aivan ensimmäisen muuton kanssani hoidettuaan isä totesi, ettei yhtäkään tavaraa tarvitse elämäni aikana minun enää hankkia. Vanhempiaan pitäisi uskoa, mot. 

Koen koko muuttoprosessin ikäväksi, kuluttavaksi ja työlääksi, mutta uusi koti korvaa paljon. Tämä nimenomainen uusi osoite toteuttaa monta oispa kiva joskus -haavetta ja passaa elämäntilanteeseeni kuin Sauson Saken lammasnappahanska. Lisäksi se on erittäin, erittäin ihana.

Oikein on sillä orkidea ikkunalaudalla. Katsotaan, kuinka kauan.

Asunto on vanhan talon tapaan kaappitiloiltaan niukka. Senpä takia huomenna on luvassa torimeiningit Hietsussa. Toivottavasti ei sada.

I am lightened up

Kuten sanonta kuuluu, jokaiselle on maailmassa oma paikka. Jos tämä on faktaa, mä ehkä löysin mun nurkkani tänään Ratulan naapurista.

Mulla hiven saattaa olla taipumusta kiukkuisuuteen, äkäisyyteen ja mielenosoittamiseen, ainakin palautteen perusteella. Mutikainen on taas aina pahalla päällä, ruukas äiti sanoa. 

En myönnä, olen vain kiivas ja vasteaikani vääryyksille on todella lyhyt.