sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Six. All returnable.

Kun on lopulta päässyt yli mustalais-, yöpaita-, sairaalanuttu- ja uskonnollissävytteisistä mielleyhtymistä, maksimekko on aika kiva vaate kesän varalle. Haeskelin jokusen hetken sopivaa; entisenä Marimekkotyttönä en suurin surminkaan voisi pukeutua esimerkiksi tähän, vaikka se niiden mallityttösten verhona hyvältä näyttääkin. Puhumattakaan siitä, että vetäisin päälleni oikeasti yöpaidaksi tarkoitetun Mari-raitamekon.

Poikkeuksen tähän tekee ylläni kerran vilahtanut trikoomekko; se on erittäin chic pitkänä versiona myös.

Lisää bensaa maksihelmaliekkeihin heitti ilman muuta vastanähty elokuva. Mikään kukkatouhu tai muu kuosimeininki ei sitten ehkä kuitenkaan mulla toimi, vaikka kuinka toivoisin, joten päädyin yksiväriseen. Muut ilotkoon kesästä ja päästäköön sisäisen hippinsä vauhtiin, meitsi irrottelee perusmustissa.


Bongasin tän jo joku aika sitten, mutta se ei oikein istunut päälle. Mekkokysymys ei kuitenkaan häipynyt mielestä ja kun vielä näin saman vaatteen supertyylikkään Anun yllä, päätin antaa toisen mahdollisuuden. Kas, valitsemalla suuremman koon, kolttu toimi loistavasti. Oh, my.

2 kommenttia:

  1. Lo and behold :D
    Mistä tämä vaate on kotoisin? Aika ihku pimeyshippikolttu. Mulla houkuttais pitkä helma raskaan, mutta ohuen, leveähkön hameen muodossa, mutta en tiiä onko se kuitenkaan sit kauhean käytännöllinen, koska mun mielestä maksihelmat on parhaimmillaan maata viistävänä. Eli mun hame ois chic maksimissaan kaks käyttökertaa, jonka jälkeen se muistuttais lukioaikaisten farkkujen lahkeita.

    VastaaPoista
  2. Piä huivista kiinni, Uljaana, pimeyshippi-termi on lähempänä kuin aavistitkaan: Indiskasta. Hehe, just sopiva meininki reissutytöille se, että helmat on vähän halki, joten paappa tekasten!

    VastaaPoista