Four girls talking politics

Kiviniemen Mari sai ison salkun ja mun kuvat on edelleen samalla tasolla.

Toivotaan siis, että naispääministeri asiana muuttaa systeemin laitaa jotenkin muuten. Ainakaan vielä ei ole kaikki paremmin, vaikka hirveen monet väittää, että se on niin tosi edistyksellistä ja nyt kohta, varmasti pian, asiat muuttuu. Yhen vinkin antaisin kuitenkin; älä, Mari, luota miehiin. Muista, miten kävi Annelille. Vaikka vähänhän siinä oli Annelin omaa tyhmyyttä mukana. Se yritti liikaa, ei uskonut, että muuten pärjää. Niin monille naisille käy.

Jos mä olen kuvistani valittanut, niin onneksi en oo sentään, Mari, sinä. Susta, tai tarkemmin sanoen sun persiistä, oli tänään iltapäivälehden sivulla valtavankokoinen kuva. Ei sillä, että se olis itsessään valtava, ei ei, sulla on aika hyvä; siksi se siellä sivulla tais ollakin. Ton täytyy olla turhauttavaa, mä voin kuvitella. Ei Ilkankaan skoretuksista kertoviin juttuihin kuvata sen haaruksia, ja sun saavutukset on sentään aika asiallisia. Vaikka joku yhteyshän sillä Ilkan haaralla on niihin sen täyskaatoihin, vähän niinku siinäkin ip-lehden jutussa annettiin ymmärtää, että sä oot jotenkin siksi niin mainio tyyppi, koska sulla on aivan helvetin hyvä vyötärö-lantio -suhde.

Vissiin kaikki maailman lehdet on nyt täynnä Vickania ja Danielia. Tavallaan se on varmaan susta, Mari, kivaa, ettei jengi kerkee keskittyyn niin paljon sinuun. Mutta eikö sua yhtään kiukuta, että vähintäänkin puoli valtakuntaa on aivan lääpällään folkhemmetin jumalaiseen prinsessaan ja meidän tabloidit kirjoittaa uuden pääministerimme olevan "tulinen rakastaja"?

Yhtä asiaa mä, Mari, sulta pyytäisin. Että olisit rehellinen ja avoin ja vähän vähemmän itsekeskeinen ahnekiipijä. Ja luotettava ihminen. Ainakin niin paljon kuin keskustalaisen maailmankatsomuksen myötäinen sielu antaa hyväksi olettaa. Se edellinen oli kaikkea muuta ja sai kyllä hetkittäin pienen veronkantajan hengen ahtaalle. En äänestäisi puoluettasi koskaan, missään tilanteessa, mutta sua mäkin, Mari, voisin tiedät-kyllä-mistä syystä hiljaisesti tukea, mutta vain, jos sä annat siihen riittävästi aihetta. Toivottavasti jaksat pitää pokkaa, etkä enää laske aseita käteen tytöttelyyn taipuvaiselle kansanosalle kommentoimalla tamponien avaamisen vaikeutta kun jo valmiiksi muutenkin vituttaa.

Mä jatkan tästä hommia. Pitää muuttaa kotia. Muuta sä, Mari, sitä maailmaa.

Onnea vaan molemmille.