Siitä, kun aikuinen, itsensä ulkopuolelle laajennetuista vastuista vapaa ihminen sekoaa ja kajahtaa omiin juttuihinsa, on leikki ja keveys ja vaivaton ilonpito kaukana. Minulla on muutenkin tapana suhtautua asioihin niiden vaatimalla vakavuudella; tanssiminen ei tee siihen poikkeusta. Eikä vähiten sen ympärillä tapahtuva toiminta. Pakkaan huomiseksi laukkuni ja matkustan viikonlopuksi Pietariin, missä pääsen viimeinkin elämään todeksi yhden ison toiveeni, näkemään Joutsenlammen Mariinskin parvelta.
Tässä valossa lienee oikein väittää, että elämä on kyllä ihkua.
Balettitekniikkaopuksien lukeminen iltapaloiksi sen sijaan ei ole.
Pölynväriselle toimistohapsiaiselle tulee vielä masennus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti