Ha, jos ei ois näin pahasti tukkaa (ja hermoja) päästärepivä vinkka koko ajan, vois uskoa, että pian on kesä! Parasta näissä päivissä on toiveikkaat, varastetut hetket. Kuten mun lounastuokio tänään. Toiveikkuus syntyi siitä, kun koijasin itseni uskomaan, etten ole töissä ensinkään. Varastettu se oli samasta syystä.
Mä olen uskomaton takertujaluonne koko elämän rekisterillä. Kohde vaan vaihtelee aika taajaan. Nyt se on korianterikananuudeli. Vaikka joka päivä. Vaihtoehto
par excellence tarjoillaan
Ysissä, aivan ehdottomasti. Pian se kuitenkin on joku muu juttu, se kohde.
Mun on nyt Allotrian Koskenlaskija - lohikeitto.
VastaaPoistaM
Omnom, lohta. Kokkasin viikonloppuna, nyt ei tuu kyllä yllätyksenä, lohinuudelikorianterisoosia. Ihan hirveetä tavaraa. Meikä ei kyllä tunne keittiötä, se on yks mikä on fakta tässä vaiheessa.
VastaaPoista