Tänä vuonna olen jo hankkinut koristeeksi laskettavia esineitä, tehnyt useamman treenierän pipareita taikinasta asti itse, leiponut kanelipuolukkapiirakkaa ja harrastellut joulukliseitä glögeineen kaikkineen. Mutta ne lahjat, voi taivaan päivää, kerrankin kun olisi energiaa ja intoa ja halua paneutua asiaan, ei ole aikaa eikä varsinkaan minkäänlaista ymmärrystä, mitä ostaisin. Kenellekään.
Päätin jo kerran unohtaa hankkia lahjoja, mutta joka nurkalla minua jatkuvasti vaanivat hellämielisyyden puuskat eivät anna mahdollisuutta moiseen. Jos nyt kuitenkin, kun on sitten niin kiva.
Pieni, rakas ystäväpiirini on siinä suhteessa helppo, että tiedän joka uunin lämpiävän samoilla klapeilla: kaunista, käytännöllistä, kivaa.
Ne saa muistikirjat. Osa saattaa saada jotain minulle uudesta putiikkituttavuudesta, Nómadista. Oiskohan siellä muistikirjoja? Ainakin sieltä saa alpakanvillaisia sukkia, joita voin noutaa kymmenen paria, kun oma projektini viimein kippaa epärealistisiin aikatauluihin, taitotason raskaaseen yliarviointiin ja muutenkin yleiseen mahdottomuuteen.
Loput ongelmat ratkeaa Kiasman kaupassa.
Archie Grand -muistikirjat My O My.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti