You're on the side of a bus, for god's sake

Ooh, ihastuneita huokauksia!

Meitsi digauttaa mainoselokuvia. Tai elokuvallisia mainoksia, miten vaan. Taidolla, huolella ja ajalla tehtyjä korkean statuksen lyhytelokuvia, jotka on tehty röyhkeästi kaupallinen pyrkimys edellä ja päällimmäisenä mielessä oman kilven kiillotus, mutta jotka ovat sellaisinaan pieniä helmiä, taidetta jopa, ja jotka pitäisi vastaanottaa tyylilajinsa edustajina. Viimeksi vaikutuin leffateatterissa perjantaina, Guy Ritchien ultraviileän ja -maskuliinisen neliminuuttisen aiheuttamasta ihastusreaktiosta syytän jumalattoman kauniisti puettua, kammattua ja valaistua Jude Law'ta, yhtäaikaisesti pehmoista ja jäätävän eleganttia aksenttia ja imartelevia kulmia slovakkimalli (onkohan hänessä muunlaisia, en minä edes halua tietää, kysymyksessä on mainos) Michaela Kocianovásta. Unohtamatta Musea, naturellement. Hehkuti, hehkuti.

No joo, no, onhan sillä heikot kohtansa, kliseensä ja Law'n kömpelö pose Kocianován rinnalla, mutta kyse onkin nyt vaan siitä, miten kaikki näyttää niin täydelliseltä Dior-maailmalta, virtaviivaiselta, tyylikkäältä, viiltävän kauniilta. Kaikki on niin imelän täydellistä, että itkettää. Omituista, mysteeriksi jäävää dialogia myöten. Ostapa tästä hajuvesi ja saat osasi vaaranmakuisista pelehtimisistä maailman kauneimpien naisten kanssa. Kyse onkin ehkä myös aika paljon vähän siitä, että jos tällaisia mainostuotantoja epäilemättä aivan kelpo budjeteilla joskus saisi haltuunsa, en ihan kovin paljon enää mistään töihinliittyvästä kehtaisi kitistä.



Myös Martin Scorsesen Chanelille ohjaama Bleu de Chanel -tuoksumainos on lajissaan varsin mainio.



Samoin kuin David Lynchin Diorille kirjoittama oodi kassille. I heart Marion Cotillard, muuten.





Kaksi ensinmainittua näin elokuvateatterissa, mutta Lynchin laukkulyhärin vain netissä, jossa on viime aikoina vilahdellut ilahduttavasti liikkuvaa kuvaa hyödyntäviä huomionherättäjäpätkiä. Stellagee kirjoitti lyhärinomaisten ja musiikkivideoilta lainaavien kamppiksien nettikäytöstä jo elokuussa. Minä toivoisin, että vastaava kehitys jatkuu, kasvaa ja laajenee. Audiovisuaalisella materiaalilla tapaa olla minuun kaikkein suurin vaikutus, kokemukseni mukaan en ole tätä mieltä yksin enkä oikein usko, että jälkeentulevat digiajan lapsetkaan vähempään tyytyisivät.

Lisää näitä!