Muuta selitystä en keksi sille, miksi mulla on nykyään pakottava tarve puuhastella asioita, joista vielä vuosi-pari sitten en olisi voinut muodostaa edes mielipidettä. Kuten kutoa niitä sukkia.
Kas, perustin sunnuntai-illan ratoksi joulukorttitehtaan työpöydälleni.
Join kahvia ja kuuntelin Ratatatia, mistä mulla hyvinkin on mielipide. Se on huippu! Lempikappaleeni, olkaa hyvät.
Korteista tuli varsin kauniita. Tottakai, kun itse tekee.
No, tuota, jos nyt kuitenkin olisin rehellisempi, en ehkä aivan noin vankkaa itseluottamusta koko prosessin ajan tihkunut sentään. Strömsö fo' life.
ratatat on mahtava!
VastaaPoistaja ihailen strömsöläisyyttäsi. mä olen viimeksi työstänyt joulukortteja joskus vajaa kymmenen vuotta sitten ja taitaa samoihin aikoihin ajoittua se, kun niitä lähetin. (paitsi mun bestiksen mummolle. sille pitää lähettää joka vuosi. voi sitten kertoa naapureille.)
Hetkittäin tämä henkinen tilani hämmentää itseänikin. Uskon ja tavallaan myös toivon, että tammikuu palauttaa mulle jonkun tasapainon. Tässä se nuoruus muuten hupenee, määssanon!
VastaaPoistaClassics on ihan mahtava levy, jaksaa edelleen viihdyttää, vaikka jo hitusen kuunneltu onkin. Mistäpä tuleekin mieleeni esittää toive, oi suuri musiikkiguru, suosittele jotain uutta ja mielenkiintoista? Olen musaumpiossa! Jos kohta viimeaikaisen kotiinlinnoittautumisen seurauksena myös muilta osin, mutta jos nyt tästä lähtis aluksi :)
Hei sähän skräppäät :)
VastaaPoistaHertsu, Eeva sanoi näin ja mä en tajunnut. Huuli pyöreenä, WTF. Katsoin sitten googlen kuvahaulla, ja kas vaan, niinhän teen, ja alkoi nolottaa samantien omat melko hiljaiset tekeleet *punastus*. Jotkut oikeesti osaa ja sit oon mä. Tässön peukalo kämmeneltä, terve.
VastaaPoistaHih. Skräppäys oli mullekin ihan tuntematon juttu vielä kuukausi sitten, mutta nyt tiiän homman, kiitos Terhin. Höp höp, noi sun kortithan on mahtavii! Täyttää täysin skräppäyksen tuntomerkit. Mä en varmaan repeäisi noihinkaan :)
VastaaPoista