Olen niin mato, etten malttanut odottaa jouluun asti, vaan avasin laatikon hetki, kun sain sen käsiini. Ihan mahtavaa, yksi suuri ja viisi pientä
Tuprua, Nanny Stillin samanhenkistä lasitavaraa kuin omistamani
Kehrä-sarja.
Ja alkuperäisessä pakkauksessaan! Miten hienoa. Olen täysin saman ladun hiihtäjä kuin lahjan antanut ystävä, joka syksymmällä kirjoitti blogissaan Sukat makkaralla -lasisarjan hankintapohdinnoista:
Ystävän myötä ja esimerkistä olen minäkin intoutunut aivan lasimetsälle ja tutustumaan minulle ennestään tuntemattomiin taiteilijanimiin. Ai että, kuinka se nykyään kovin vähäseikkailuista elämää viettävän sydäntä sykähdyttääkään,
kun oikein sattuu kohdalle makea saalis.
Kiitos, Annika, lahjasta ja kaikesta muusta!
Niin totta! Kirppareilla käyminen on kyllä kuin mato-onginta! Jännittävää!
VastaaPoistaSe on kyllä sellasta tositapahtumiin perustuvaa psykokauhua aina välillä, että hennompi vetää popkornit henkitorveen ihan helposti. Helpottaa kummasti, jos on asiantuntijuutta mukana.
VastaaPoistaMinä aion soittaa sulle koko ajan lakeuksilta kysyäkseni että ONKO TÄMÄ HYVÄ!
VastaaPoistaSoitapa! Mä toivon, että Kaunispäällä on jokunenkaan hyytymätön linkki tornissa, mä voin sitten ottaa välipuheluita todellisen datan alkulähteelle.
VastaaPoista