Every spring, the women of New York leave the foolish choices of their past behind and look forward to the future

Uuden tammikuun tienoilla jotenkin pakosti ajautuu tilanteeseen, jossa tuntuu luontevalta möyhentää kuluneen vuoden aikana napaansa kertyneitä nöyhtiä. Miettiä nykyisyyttä ja sattumia, jotka tähän hetkeen on ajaneet ja niitä juttuja, mistä se on muodostunut. Olen ehkä taipuvainen mustaan sieluun, koska aikaisemmin näinä aikoina olen tapaillut Armas Ahdistusta.

Paitsi tänä vuonna. En edes tiedä, miksi.



En muista, koska viimeksi oloni olisi ollut näin kevyt ja onnellinen.