sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Well, I'm late for dinner with the girls

Kyllä ihmisen syödä pitää. Ja mielellään monta kertaa päivässä. Ja samalla ottaa kaupungin korkean statuksen ruokaravintolat haltuun!

Seuraa suositus: menkää Postresiin ja pyörtykää kastanjakeittoon ja kateenkorvaan, mutta älkää ottako tarte tatinia jälkiruoaksi. Ei sillä, että tortussa mitään vikaa olisi ollut, mutta se normipitsan kokoinen omenasokerilätty kinuskikastikkeella oli hitaasti siksi, ettei loppuisi kesken kaiken nautittujen, edeltävien lajien jälkeen aivan liikaa. Tarte tatin ei kuulunut menusuositukseen, mihin kyllä kakkusta popsiessani selityksen tulin tunteneeksi. Olen vain vakaasti siinä uskossa, että jos kerrankin ohittaa tarte tatin -mahdollisuuden noin vain koppavasti, ranskalaiset omenatorttujumalat heittää gastronomiakosmoksesta pilaantuneen piirakan lautaselle silloin, kun sitä vähiten odottaa.





















Ylläolevissa kuvissa ovat kaksi yllätyslajia, jotka tarjoiltiin varsinaisen menun lomassa. Ensimmäinen oli todella mielenkiintoinen setti punajuurigazpachoa sinappijäätelön kera. Kas, kas.

Kiitos kaikesta ihanasta, tyttöseni Annika ja Mani!

2 kommenttia:

  1. Kiitos samoin. HIENOT kuvat. :)

    VastaaPoista
  2. Lovely you. Aistin kannustusta ;)

    VastaaPoista