Tuntuu vaan, että se kaikki neurokriisittäminen on niin kamalan turhaa. Kun senkin energian voisi tuotteliaammin käyttää vaikka ilahtumiseen siitä, että palattuani etsimään pudonnutta käsinettä ja jo surtuani menetystä, löysin sen jonkun ystävällisen sielun pelastamana kirjakaupan eteisestä palohälyttimen päältä. Tai tiedosta, että Urban A nostaa aleprosenttinsa nyt viikonloppuna 50:een. Tai vaikka illastamalla hieman vanhemman ystävän merkkipäivän kunniaksi oikein kelvon ruuan ja huomaavaisten tarjoilijoiden ravintolassa. Luin jostain netistä muuten jonkun kommentoineen niin ikään töölöläisen Umeshun sushia seuraavasti: "Mielettömän raikkaita, rakastettavia möykkyjä." No niinpä! Mun ajatus ikäisistäni naisista justiinsa!
30-vuatinen kriisi kuulostaa torella hyvältä! Jännittävää on se, että oikiastaan tämä ikä on oikein kiva. Pus.
VastaaPoistaHitto kunpa saisikin parikymppisen olemuksensa varustettuna nykyisellä elämänkokemuksella ja tietämyksellä ja ajatusmaailmalla, SE olisi hyvä yhdistelmä! =D
VastaaPoistaTubbs, mä oon kuullu ton aikaisemminkin. Tosin en keltään alle 25-vuotiaalta ;) Pus! Mummokommuunia odotellessa.
VastaaPoistaEnne, niin totta. Elämän tragedia ei siis ookaan vanheneminen, vaan se, ettei sillon 16-vuotiaana ymmärtänyt mistään mitään. Kiva, kun oot täällä!