maanantai 9. elokuuta 2010

But it's not genuine, it's pure show. I can't stand all that artificial hoo-ha!

Mä olen ollut niin kierroksilla, etten tiedä, miten päin sanani asettaisin, jotta ne parhaiten kuvaisivat tuntemuksieni laadun ja ennenkaikkea, niiden syvyyden. Voimasanoja ei voine välttää, vaikka ne esteetikkoa ahdistaakin.

No, alkuun, mä olen osallistunut (alunperin tuttavani) haastekamppisideaan olla kahteen viikkoon käyttämättä muita kuin kivijalkakauppojen palveluita. Tämä tarkoittaa isojen ketjujen välttämistä ja asioimista esimerkiksi pikkukiskoissa, Hakiksen ja Kauppatorin halleissa, yksityisyrittäjien ruokakaupoissa sekä etnisissä elintarvikemyymälöissä.

Ah, mulle tää on tietysti lapsellisen helppoa, kun alakerrassani on maailman kaupungin paras kauppa, Kaartin kotikauppa M-Gourmet.

Aluksi mua puhtaasti suututti tässä asiassa elitismitupsahdukset. Että ohan se nyt helppoa luovaluokkalaisten ajatustyöläisten, keskikaupunkilaisten pillifarkkuhipsteripuhaltelijoiden elämöidä ja heittäytyä tiedostaviksi, toista se on meillä tavan duunareilla, jotka painaa pitkiä vetoja nylkypalkalla ja... Kunnes tajusin, mitä mä itse teen arkipäivisin ja että tässä nyt ollaan sen kaupunkikulttuurin perässä, minkä puuttumista Helsingistä minäkin olen ylimielisesti tuhahdellut, ja minkä vuoksi olen ylistänyt esimerkiksi boheemien urbaaniatmosfäärien synnyinseutua, Berliiniä. Mä tunnen sitä automarkettien Suomea huonosti eikä mulla ole mitään tahtoa tutustua siihen sen paremmin, siksi mun tehtävä on tukea muita toimijoita kuin tällä hetkellä mielensä mukaan temmeltäviä suuria ketjuja. Mulle mun rahojeni arvoista kaupunkikulttuuria on se, että mä saan suht edullisesti hakea aamuisin kahvit alakerran kaupasta, ja että mä tiedän ne tyypit, ketkä sen kahvin on aamulla keittäneet. Tai että mä saan ostaa omia tarpeitani vastaavan määrän raaka-aineita kerralla, mikä on samalla myös suurin yksittäinen vaivannäköni oman ekologisuuteni ja jätteenvähentämiseni eteen.

Vaikuttipa tähän heräämiseen myös uutiset, jotka ei sinänsä ole mitään uutisia, mutta ilmaantuivat vain erittäin hyvään saumaan, kuinka sattuikin. Pyydän kiinnittämään erityistä huomiota professori Viljasen lausuntoon.

Joo, no tästä elistismistä sitten kirjoitettiin kamppiksen Kivijalkahoito-blogissakin, otsikolla Kivijalkaelitismiä? Se teksti nosti mulla niin kiukun pintaan, että teki mieli heittää hevonkuuseen koko touhu. Kirjoittaja laittaa sinne ihan pokkana, että roskiksista ruokansa hakeminen on jotenkin valinta. Että valinta. Valinta on se, puenko mä tänä aamuna sinisen vai punaisen sukan, mutta että jumalauta, jos mulle tulee joku sukupolvikokemuspisteitä keräilevä hippinyynä kohauttelemaan elitismituskailuilleni olkia ja toteamaan, että ketjuttomuuden vaihtoehto on roskiksientonkiminen ja että kysymys on vain valinnasta, niin tää puuha saa mun puolesta olla. Mä olen niin kyllästynyt muutenkin siihen yläpuolelta tulevaan neuvomiseen, miten täällä pitäis elämänsä elää, että oon tällaiselle näin trendikkäälle vaihtoehtoisuudelle aivan yliherkkä. Tuon tekstin kirjoittajan kaltaisille henkilöille erityisesti.

Kaipaisin pikkuisen kestävämpää keskustelua aiheen ympärillä, oikeita puheenaiheita. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa 4.8. ollut hintavertailu nyt lähenee sitä (vaikka se ei verrannutkaan erikoispuoteja ketjukauppoihin, vaan toisiinsa), samoin kuin niin ikään Kivijalkahoito-blogissa Miten paljon olemme valmiit maksamaan ruuasta? -otsikolla postannut kirjoittaja. Omassa henkilökohtaisessa maailmassani, kun lasketaan arvo kaupassakäynnin miellyttävyydelle, ajansäästölle ja sille, että saan ostaa haluamani määrän haluamiani tuotteita, alkaa alepoissa ja siwoissa ja muissa kaavamarketeissa asioiminen olla, kainuulaista perinnesanontaa käyttääkseni, kallista vittuilua.

Mä kyllä sanoisin, että asioimisensa keskittäminen, tai pikemminkin hajauttaminen, pikku- ja erikoispuoteihin on tällä hetkellä jonkintasoista elitismiä. Ei se nyt kovin suuri joukko massaa ole, jonka etuoikeus on saada asua näiden palveluiden saavutettavuusalueella. Pikkukiskoissa ruoka on hinnakkaampaa kuin ketjutetuissa ja sataan kertaan optimoiduissa logistiikan riemuvoittomarketeissa. Tietysti se on. Ja se, että henkilö pystyy säätämään kulutustottumuksiaan ja sijoittamaan laatuun, on jonkinlaisen elintasonsa tulosta. Mutta kuitenkin, taitaa olla niin, että pysyvin ja tahmaisin elitismileima on mielikuvissa, psykologiaa, ja siksi nämä tällaiset kamppisjutut on tervetulleita ja vakavastiotettavia ja suositeltavia. Jonkun on ikään kuin näytettävä tietä. Siinäpä varsin omahyväinen, ellei elitistinen jopa, lausahdus. Mutta sitä leimaa ei tosiaankaan poista sellaiset kannanotot, että käy hakeen mangosi ketjukaupan biojätepuristimesta, kun siellä ne on tuoreita; ei, vaikka se kuinka perusteltaisiin yksilön vastavalinnalla pahan maailman ahdistaessa. Päinvastoin.

No mutta, toinen juttu, mikä mua ärsyttää aivan suunnattomasti, on todellisuudestairtautuminen, suoranainen fantasialevitointi. Tämä edellämainittu kirjoittaja kuuluttaa edelleen olevan valinnan sen, muuttaako asumaan pois pikkukauppojen ja kivijalkapalveluiden läheisyydestä, kauas automatkojen päähän. Tämä kirjoittaja, joka siis aluksi kertoo elävänsä köyhyysrajan alapuolella, väittää, että on puhtaasti valinta, missä päättää ihan näin Helsingissä pikkupuotien ja lähiruokatarjoilujen tuntumassa asua. Minä väitän, että ei ole.

Vastaavaan törmäsin, kun viikko-pari sitten selasin Gloriaa, jossa oli artikkeli "25 vinkkiä ekoelämään" tai jotain vastaavaa. Eräs kohta artikkelissa oli, että muuta keskustaan, palveluiden lähelle. Perusteluna se, ettei tartte sitte ottaa niin suurta lainaa. Aijaa.

Kyllä on maailmassa taas parikin virhettä. Sanokaa, mitä sanotte.

10 kommenttia:

  1. tää on niin hyvä kirjoitus. en mömmöiltäni kykene perustelemaan, mutta tykkään. ja susta.

    VastaaPoista
  2. Voin kertoa, että dorsaalisesta raivarista tuli. Tykkään susta takas, lähetän selkään ja sydämeen antikipusäteitä.

    VastaaPoista
  3. Joo, hei, word.

    Tapahtuipa kerran helvetin alusmailla, missä kivijalkamyymälää muistuttaa eniten Herkku: Toverisi päätti tyhjiin huvenneen matkakassan ja punaiselle kivunneen luottokorttilaskun innoittamassa juutalaisuuspuuskassa pyyhkiä kermat persposkilta ja antautua automarketille. Toveri pakkasi talouden toisen osapuolen, kolme kauppakassia ja viikon ruokalistan perhefarmariautoon, ja taloustietoinen pienperhe karautti Sittarin pihaan. Siinä etsittiin parkkipaikka, haettiin kärryt kusenhajuisesta katoksesta ja aateltiin, että nyt ihan täyttyy taskut pullolleen euroista, kun säästetään niin kovasti. Va ee. Vihannesosastolla iski keskimääräistä kovempi kaupparaivari. KAIKKI oli järjestään kalliimpaa, kuin siellä kaupunkilaispuhaltelijoiden porvarisherkussa, ja aivan uskomattoman heikkolaatuista: yhtä aikaa nahistunutta, kivikovaa ja apeaa. Vietiin kiukkupuuskassa kärryt takasin sinne kusenhajuiseen katokseen, ja suunnattiin naapurin Prismaan. Ajateltiin, että se on varmaan täällä Pohjois-Arinassa ainakin halpa, että johonkinhan sen suosion pitää perustua. Mut se oli vielä kalliimpi! Eijumalaut. Oli laitimmainen kerta. Sillä reissulla päädyttiin ostamaan mansikoita ja kanttarelleja marketin pihalla tönöttävästä torikojusta.

    Tarinan opetus on se, että automarkettien halpuus on ydinperheiden ylläpitämä myytti. Varmaan on makaroni usein tarjouksessa, juu, mutta kasvispainotteista ruokaa syövässä, pienessä taloudessa ei tule mitään säästöä siitä, että pystyy ostamaan kolme kiloa kanasuikaleita euron halvemmalla kilohinnalla. Mä arvostan samaa kuin sä: sitä, että mä saan kaupasta about sen, mitä lähden hakemaan, sellasen määrän, mitä tarvin. Ja sitä, että sinne kauppaan pääsee kävellen. Mutta se pikkukauppojen imago on mitä on, ja tänne päin maailmaa, missä on ihan ok pistää kolmekerroksinen S-market Prisman naapuritontille, on vissiin aivan ylivoimaisen vaikeaa saada ensimmäistäkään Keskosta tai Arinasta riippumatonta pikkukauppaa. Vissiin pitää lopettaa tää nälkäpalkalla piirustelu ja pistää oma mattikontio kivijalkaan. Saatana.

    Tää aihe ei oo koskaan herättänyt mussa mitään tunteita.

    VastaaPoista
  4. Upe, Arinan suosio perustuu siellä koodinimi oulunsalolaisten mittaamattomaan määrään. Ne kuulee päässään ääniä, jotka velvoittaa ne sinne vaippaostoksille ja levittämään S-evankeliumia.

    Oma kipsa se pitää pystyttää! Heti!

    VastaaPoista
  5. Musta tuntuu, että suurempikin osa väestöä on tullut Arinan aivopesemäksi. Mä tunnen muuten ihan hyviä ihmisiä, joilla on elämänarvot kunnossa, mutta joiden valinta on asioida ainoastaan Prismassa. Tosin samojen ihmisten valinta tuppaa myös olevan lounastaa luokattomissa ja kalliissa ketjuravintoloissa, vaikka tarjolla ois erinomaisia ja edullisia, paikallisten toimijoiden ravintoloita.

    Äh, tää angsti on niinku kutina. Pitää vaan lopettaa raapiminen, koska muuten se ei lopu koskaan.

    VastaaPoista
  6. Mutta mä en oikeasti tunne edes yhtään (!) ydinperhettä, joka olisi automarkettien puolella tai halpuuden sanansaattajana. Kaikki mun tutut kaihtaa esim tuota Tiiriön ostoshelvettiä viimeisen hengenvetoon saakka. En oikeen edes tiedä, että kenen tai minkä ylläpitämä se myytti oikein sitten on!

    VastaaPoista
  7. Ani, niiden itsensä. Se monelta rintamalta tapahtuva yhtäaikainen vyörytys (ABC-huoltsikoiden joka pellonreunaan nousemisesta siihen, että Ateneumissa saa S-etukortilla alennusta) epäilemättä luo mielikuvaa siitä, että tässä on nyt tiukasti koko perheen elämässä kiinni oleva yritys. Ja kyllähän niiden esimerkiksi juuri soolotalouksia ja muita pieniä perheyksiköitä "syrjivä" pakkauskokopolitiikka on aika vieraannuttava; siis se, että kaikki on halpaa (tai halvempaa) sillon, kun kaikkea ostaa rekkakuormalla.

    Ja sitä paitsi sinä et tuttavapiireinesi varsinaisesti muutenkaan edusta sitä tarkoittamaani automarkettien Suomea :D

    VastaaPoista
  8. Joo mä kans luulen, että se, ettet Ani tunne yhtään sellaista perhettä, kertoo kaikkein eniten sun tuttavapiiristä :)

    Eihän marketeissa ja ostoskeskuksissa kai sinänsä ole mitään vikaa, harmittaa vaan, kun ainakin täällä palvelujen siirtyminen ympäryskuntien pelloille alkaa muuttaa keskustaa kalliiksi nukkumalähiöksi. Mulla ihmetyttää erityisesti se, että esimerkiksi kaupunkialueella asuvassa/työskentelevässä yhden tai kahden aikuisen talouksissa asioidaan pelkän mielikuvan siivittämänä samoissa paikoissa, kun suurperheet, vaikka tosiasiassa kannattais ehkä edes verrata, kannattaako ne omat ostokset keskittää jonkun bonusohjelman sijaan siihen kävelymatkan päässä olevaan "elitistikauppaan". Mun tuttavissa näitä on.

    Jaa, että Ateneumiinkinko se Arina on lonkeronsa ulottanut? Kyllä, tää järjestelmä ruokkii itseään. Ei kai näillä isoilla kauppakartelleilla vois olla näin valtava edustus, jollei niiden edunvalvojat olis läsnä kaikissa päättävissä elimissä.

    VastaaPoista
  9. en osaa muuta sanoa kuin että puit sanoiksi monta asiaa, jotka ovat kismittäneet tässä jonnin aikaa. turkulaiselle tok on seuraava saatanasta kaupunkiarkkitehtuuriin ulottamiensa lonkeroiden kautta ja helsingissä ahidstaa vihreiden korttimainosten välähtäminen verkkokalvoille aina vain uusissa paikoissa. en jaksa.

    ja vielä vähemmän jaksan tuota "helppoahan sun on kun on a, b, c..." ja toisaalta hermo kiepsahtaa heliksille myös siitä kun noihin syytöksiin vastataan, että "valinnoistahan se on kiinni".

    valitsen niin kuin kykenen ja rohkaisen muita valitsemaan miten pystyvät. ni.

    VastaaPoista
  10. Ah, anteeksi, Stellagee, _en ole huomannut_ kommenttiasi täällä! Aamen tuolle viimeisellesi, ja lämpimästi muuten tervetuloa tälle messuamis- ja avautumispalstalle.

    VastaaPoista