That's some outfit, kid

Vaikka en uskokaan ostosterapiaan, sorrun silloin tällöin kaupoille, kun on sielu syrjällään. Se on musta ihan ookoo, olen joskus kuullut jonkun harrastavan liikuntaa, koska siitä tulee hyvä mieli. En mä usko, että ne niidenkään harrastuksien vaatimat välineet ilmaisia on.

Menin tänään työkriiseissäni Beamiin ja löysin Won Hundred -mekon, johon ihastuin alunperin ystävän vaaterekillä sen nähtyäni*. Sovituskopissa luulin ensin matskun olevan silkkiä, on niin pehmoinen ja vienosti himmeä pinta siinä; totuus puuvillasta ja kuprosta selvisi vilkaisemalla kuitenkin eka hintalappuun ja sitten pesuohjeeseen. Tuo kupro vähän hämmensi, mutta selluloosamuuntokuituhan se, kuten esimerkiksi viskoosi. Tekoainetta siis, mutta ei niin paha sentään kuin nahkeat muovit.

Mekko on laskostettu rinnasta ja edestä noin polvimittainen, helma on epäsymmetrisyytensä lisäksi hieman pussihko ja sivusaumassa on ylimääräinen lerpake. Takakappale on vastapainoksi (paino sanalla paino, koska vaate on hyvin etupainoinen, muodoltaan ja ajatukseltaan) yksinkertainen ja aivan sileä. Kuva ei tee värille oikeutta. Eikä ryppyisyys mekolle.

*Klassiset hiihtarit. Hanna, kiitos ja anteeksi.