Lähdettiin päiväretkelle Porvooseen. Köyhän naisen Monacoon, lohkaisin, vaan enpä arvannutkaan, kuinka lähellä todellisuutta tuo lipuu, jos oikein tuota "köyhää" painottaa.
Kamalan sievää siellä kyllä on. Ja erittäin hyvää kakkua! Café Helmissä ainakin.
Omenapuita oli joka nurkalla, tämä tuli tielle asti.
"Millonkas ne omenat on sitten kypsiä?" "Kuulostaako yhtään tutulta 'pudota kuin kypsä omena/tomaatti...'?"
Niin nättiä, ai että!
Porvoossa on jotenkin sangen vastaanottamaton ja ei nyt ehkä epäystävällinen, mutta kylmänkankea meininki. Ne suhtautuu avoimella epäluulolla ja ylimielisyydellä turistiin, joka kuitenkin osansa niidenkin talvikassaan on valmis kantamaan.
Ehkä ne on kyllästyneitä just niihin (meihin) turisteihin. Aijai, ei kannattais, ilmainen vinkki yrittäjälle, joka nyt kuitenkin Porvoossa toimii. Siinä tapauksessa ois varmaan paikka mietiskellä, josko siirtäs putiikkinsa vaikka Purnumukan tienoille; tosin sinne saattaa kerta kesään eksyä kännisiä eksentrikkoja elokuvatietämyksellään pätemään, mikä on absolut huonompi vaihtoehto kuin jaksaa vastata asiallisesti satunnaisen kaupungissavierailijan asialliseen kysymykseen.
Tässä kaupassa on tavoitettu jotain todella olennaista; myös edellämainitun kannalta.
Sälää, krääsää ja ihanan tarpeetonta, mutta ah, niin kaunista, kaunista!
Mutta meillä oli kiva päivä! Juotiin Paahtimon terassilla pullo paahtuneen makuista, punaista espanjalaista ja paahduttiin vielä ilta-auringossa.
Mulla oli uusi lempivaatteeni, oranssi (!) Sisleyn silkkipaita. Epoletit olkapäillä, piilonepparikiinnitys ja laatikkomainen leikkaus. Aivan sattumalta viime sunnuntaina kuljin Kampissa liikkeensä ohi ja päätin poiketa, vaikka en koskaan siellä käy. Mikä ihana vaate, mikä outo, omituinen, kiehtova, mahtava väri ja mikä 60:n alennusprosentin munkki!
Seurueen jäsen L hurautti muuten menomatkan yksivaihteisellaan. Sitä pyöräläppää kuunnellessa (ja, tuota, katsellessa tyypin hienoa kulkupeliä) se fiksukkakuume nousee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti