I'm scootin' in heels

Etsin edelleen itselleni sopivaa polkupyörää; oon ettinyt jo aika pitkään. Tykkään hulluna siitä pyörän antamasta vapaudentunteesta, siitä, kun se mahdollistaa omat aikataulut eikä tarvitse odotella ratikoita tai hikeentyä taskuparkkeeraamisen kanssa.

Liikkumisvapauden lisäksi se koko maailma on hauska ja kiehtova. Tuskin musta sentään mitään Yksivaihe-entusiastia tulee, mutta myönnän, että viime aikoina on helposti lipsahtanut tunti jos toinenkin terminologiaan tutustuessa ja vertaillessa eri pyörätyyppejä.

Jaan innostuksen töissä esimieheni kanssa. Hänen kanssaan saatiin tässä eräänä päivänä aikaan hyvä keskustelu sinkuloiden funktiosta ("vaihteita ei oo turhaan kehitetty") ja fiksien sopivuudesta kenen tahansa kaupunkiajoon ("ne on helvetin vaarallisia"). Hänen jyrkin vasta-argumenttinsa oli, sattuvasti viimeaikaisten it-asiakeskustelujen valossa, että miten minä, joka luulee laskevansa itsensä trenditietoisten joukkoon, voi olla kiinnostunut niin ylikäyneestä muoti-ilmiöstä kuin fiksipyörä? Niinno, totta tosiaan, oishan tuo hieno peli, mutta ehkä mä en uskaltaisi edes ajaa sillä.

Vaikka se nyt ei niin ketterä kaupungissa olisikaan, tai vähäeleinen tyylilaitos, taidan pitäytyä maantiepyörähaaveissa, vaihteineen kaikkineen, koska lenkkiä pitäis päästä ajamaan. Jopolla suttaaminen polttaa kärsivällisyyttä molemmista päistä. Tuolla Rosen sivuilla on ihan mahtava palvelu, Bike Configurator, jolla pääsee kokoamaan mielensämukaisen kiiturin. Vähän ku asukokonaisuutta tekis, ihan yhtä koukuttavaa puuhaa.