It's so over. We need a new word for "over"

Ah, rankka viikonloppu. Välillä meinas pää hajota, millon mistäkin syystä. Vessajonoista tai mahtavasta meiningistä. Festarit on parhaimmillaan juuri näin, keskellä kaupunkia kelpo kesäsäässä ja myöhäisten aamiaisten jälkeen.

Nakkisämpylät kädessä ja silmien alla. Ja nyt on vasta perjantai!

Air. Voi taivaan päivää, miten ihana oli. Cherry Blossom Girl ja melkeen meni roska silmään.

Alkulämmöt Robynin keikkaa silmälläpitäen. Konichiwa, bitches! Sitä toivottiin. Sen sijaan saatiin paljon muuta.

Kerta kaikkiaan upea suoritus. Ja kyllä me tanssittiin! Kai mä olen kuitenkin sen verran mainstream, että huolimatta The Radio Deptistä ja Girlsistä ja Junipista ja pienestä määrästä Major Lazeria ja vaikka mistä, Robyn lähti mulla kyllä ylivoimaisesti eniten. Kaikkemme annettiin, vaikka ei aivan sentään niihin yhden käden punnerruksiin intouduttu mukaan.

Sunnuntaina käytiin Kaivarin rannassa maistamassa siikaleipiä. No, oli sentään tennarit ravassa, että tuntis olevansa festareilla.

Ja tukka takussa. 

Aivan täydellinen lopetus sunnuntaille ja koko festivaalille. The xx oli se syy, minkä takia alunperin osallistumattomuus ei ollut vaihtoehto lainkaan eikä britti-ihime todellakaan pettänyt odotuksia. Kaunista, hallittua, taitavaa, tätä päivää. Seisoin suurimman osan keikasta kädet puuskassa silmät kiinni omissa maailmoissani, koska muuhunkaan en pystynyt. Katselin silloin tällöin tähtitaivasta ja olin onnellinen siitä, että olen olemassa.

M.I.An sekoilua en jaksanut lauantaina yhtään. Keikka oli tuskaa sen aivan järjettömän metelin takia; kenen muun mielestä se oli miksattu ihan tarpeettomaksi kaaospuuroksi? Ja jotenkin se muutenkin rasitti se sen riehuminen. Kun on itse elänyt tollasen pitkäkestoisen angstiraivarin joskus teini-ikäisenä ihme raivorokkia kuunnellen ja ollen sitä mieltä, että maailman vois vielä pelastaa, niin mä en millään pysty enää saamaan liekkiä henkiin mistään salaliittoteoriatematiikasta. Se vaikuttaa niin... Naiivilta.

Kuvista kiitos kuuluu sille tyypille, jonka vois tässä blogissa esiintymistiheytensä perusteella olettaa pyörivän jaloissa useamminkin kuin kerran-kaks vuodessa. On se niin jumalaton vääryys. Terveisiä vaan.