keskiviikko 18. elokuuta 2010

Mother of God, what's with the gut?!

Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, näin tänään itsestäni audiovisuaalista materiaalia, uimapuvussa.

Jumatsuka.

Oon kyllä ollut viimeisen vuoden hyvin tietoinen siitä, etten ihan henkiruokailijasta käy, mutta silti.

Huolimatta rakkaudestani ruokaan ja herkkuihin, olen aina ollut hoikkanen. Ylimääräistä lyllyrää vatsanseutuvilla ja käsivarsissa olen katsellut läpi sormien, koska kokonaisuus on pysynyt hallinnassa. Oon mä sitä jenkkakahvaissukkaa kriisittänyt, kuten kuka tahansa perusterve, normaalipainoinen nainen.

Olen elämäni aikana kaksi kertaa lihonut huomattavissa määrin; tää on nyt niistä se toinen. Sillon edellisellä kerralla, vuonna 2006, laihtumiseen tarvittiin hulluutta hiponut ihmissuhdekriisi ja siinäpä sitten on dieetti, mille en tällä kierroksella ala, vaikka vaaka alta räjähtäisi.

Ajattelin kokeilla vähän terveellisempää vaihtoehtoa. Eniten tässä ahdistaa se, etteivät vaatteet mene enää päälle. Paidat ahdistaa vatsasta ja käsivarsista, farkkuja saa kiskoa jalkaan, ja kun ne viimein saa päälle, peilistä pällistää klassinen muffin top. Uusia en osta, se olisi luovuttamista ja kokotrikoolla totuuden verhoaminen itsensä pettämistä. Tästä syystä on tässä myös ohkaisia vaikeuksia osoittaa mitään mielikuvituspurskahduksia tai kekseliäisyyttä tai kiinnostavuutta omassa arkipukeutumisessa. Hitto, ärsyttää vaan kaikki ne rätit, ja vaikka jonain aamuna ei ärsyttäisikään, ei ne siltikään näytä päällä hyvältä.

Kun keräilen massaa, tapahtuu se samassa järjestyksessä: kasvot, vyötärö, reidet, vyötärö, vyötärö, rinnat. Nyt ollaan siinä kriittisessä pisteessä, että olen toteuttanut kerran saamani ohjeen: "Söisit sinäkin joskus, niin saisit tissit". Jos se tän nykyisen määrän vatsamakkaraa vaatii, että minäkin ne saan, palaan enemmän kuin mielelläni niihin entisiin, lautaisiin mittoihini, koska koen, että mulla on sutjakan ihmisen identiteetti; onhan kestänyt melko kauan hyväksyä tajuta, mitä on tapahtunut. Ikä ei selitä mitään, ei ainakaan tätä. En pidä itsestäni näissä mitoissa, en tunne itseäni näissä mitoissa.

Mä tiedän, mitä se läskin kannoiltakaristaminen vaatii. Ja kaikki muutkin tietää. Mä liikun jo melko paljon, vaikka jätinkin jalkapallon kesän ajaksi tauolle; varmaan osaltaan selittää sen, miksi mä olen juuri nyt herännyt ääriviivojeni pyöristymiseen. Joukkuelajin pistämätön puoli on muuten onneksi sosiaalinen paine, terveisiä vaan sinnekin. Mutta, se pääsyy on puhtaasti syöminen, väärä ja suunnittelematon, mielihalujen ohjailema ja helppouttahakeva syöminen. Sen takia olenkin päättänyt valittamisen lisäksi aloittaa siitä.

Sain tänään ystävältä ohjeet kahdeksan viikon elimistönpuhdistuskuuria varten. Se kieltää melko suoraviivaisesti kaiken, ei vissiin tullut yllätyksenä. Mä voin sietää ja toteuttaa sen muun, voin luopua viikonloppujeni englantilaisista aamiaisista (jota, sain vasta tietää, myös hitaaksi itsemurhaksi kutsutaan) ja arkiaamujen voisarvista ja myöhäisistä dinnereistä, mutta kahvista kahdeksan viikon tauon pitäminen ei tuu onnistumaan. Miten se tapahtuu? Yrttiteellä? Jaiks.

Anna mun kaiken kestää.

11 kommenttia:

  1. Tuo on ehken juurikin se sama Saatanasta lähtöisin oleva puhdistuskuuri, jota kerran kokeilin lehtijuttuun. Halusit sitten kuulla tämän eli et, konttasin kolme päivää itkien lattialla. Terve.
    Entä jos kuiteski tipauttaisit vaan ne hiilarit?

    VastaaPoista
  2. Sain sen Veeralta. Se sanoi, että sillä se on toiminut ihan sievästi, on ollut parempi ja virkeämpi fiilis jne. Mutta jaa-a, enpä tiedä, mulle tollasen konttausolon vois aiheuttaa kahvintarve. Tai edes teen.

    Hiilareita en voi kokonaan jättää, koska mulla loppuu juoksukestävyys saman tien. Esim. futis käy todella piinalliseksi. Mutta ne turhat nopeat on asia tietysti erikseen.

    VastaaPoista
  3. Elä sitä kahvia jätä. Ei se sua lihota mihinkään. Tulee paha olo ja kiukkunen akka. Ja sitähän emme halua :D

    VastaaPoista
  4. Hyvinkin sama tilanne. Lihoin talven ja kevään mittaan klassisella "stressaa, asu kahdessa paikassa äläkä ikinä ehdi kunnolla kotiin tai liikkumaan oikeasti tai kokkaamaan järkevästi" -kuurilla juuri ärsyttävän määrän, eivätkä kilot ole hievahtaneetkaan alaspäin laiskanpulskean, epämääräisen kesäni aikana (eikä ihme). Mistään dramaattisesta ei ole kyse, mutta mä en halua palata masentuneeksi plösöksi, jommoinen olin tuossa välillä.

    Mulle ei kertakaikkiaan ylipaino tai sitä lähentelevät lukemat sovi - muutenkin tukevat jalkani muuttuvat aidosti paksuiksi, vyötärö katoaa, ja niska (!) paksuuntuu. En viihdy. Etenkin kun tämä tuntuu heti pukeutumis-bluesina, kaikki ihana kaapissani onkin vähän kittanaa.

    Ajattelin laihtua aiemmin hyväksi havaitsemallani keinolla - syömällä oikeaa, itsevalmistamaani ruokaa, tarpeeksi säännöllisesti, kävelemällä ihan kaikkialle, ja lopetamalla skitsoilu (mulla on taipumusta ajatella ruokaa ja laihtumista liian paljon, jolloin on sit koko ajan nälkä).

    Että tämmöisin avautumisterveisin.

    VastaaPoista
  5. Siitä vaan avautumaan, Sugar Kane! S'on siunattua, että täällä välillä muutkin paasaa :)
    Masentunut plösö, hmm, ihan ku olis sanaiseen peiliin katsonut. Se tapahtuisi mulla erittäin helposti, jos päästäis tilanteen (taas) siihen; eka harmittas, niin tekis ruuaksensa hyviä, pulskeita juttuja ja sitten harmittas, kun niin tehnyt ja tekis lisää, koska harmittas lisää. Sellasta kehäratarallia, jossa skitsoilulla on ihan oma, erityinen kaistansa.

    Ani, oon pohtinut aihetta ja todennutkin, että ei, en pysty. Voin vähentää sitä toimiston kultamokan särpimistä, mutta jotain hyvää täytyy voida pitää. Ei tällaset totaalikieltäytymiset ainakaan mulla toimi terveyttäedistävänä asiana, koska se yleensä on niissä tapauksissa vain ajan kysymys, että mä näytösluonteisesti lipsahdan. Ahaa, mutta siinäpä on muuten vastaus myös sille Flow'n mekon värille, kun kommentoit sitä :) Pikkuaskelin!

    VastaaPoista
  6. Ja sehän, rakas Dadani, niin sanotusti tiedetään, että sun "näytösluonteinen lipsahtaminen" seuraavine paskoine vibraatioineen tietäisi lähiseudulle helvetillisiä aikoja. Certain lemons come to mind.
    Joten tarjoon sulle kahvit joku päivä tässä lähiaikoina! <3
    Flown mekko oli aivan hieno, ehdottomasti, vaikka musta.

    VastaaPoista
  7. Ani, viimeks tänään Aram (!) huomautti mulle, että olen ollut viime aikoina "vakavampi" ja etten vaikuta siltä, että haluaisin ottaa vastaan sen keskustelunaloitusta.

    Ja huom. en oo vielä edes aloittanut mitään.

    Joten, tarjous otettu korvan taakse <3

    VastaaPoista
  8. Heh, siis tavallaan pelkkä asialle virittäytyminen henkisesti vaikuttaa jo ympäristölle tuhoisalla tavalla :D Sää oot niin herkkä. On siis mentävä kahville mieluummin ennemmin kuin myöhemmin!
    Kävin tässä jo miettimään, että josko cavalle suoraan sittenkin, jos tässä tilanteessa ollaan.

    VastaaPoista
  9. Niin hianosti kirjootettu! Mun kans pääsöö kävelemhän tai pyäräälemhän. Vauhtina on hullun vauhti ja lapsen miäli. Siis se, kun pyäräälöö niin että hiki tirskuu, pää on punaanen ja kiäli roikkuu suun ulkopualella kuin koiralla ja sitten tuata aivot ovat tästä vaan innoossaan.

    Nimimerkillä en oo tälläkään lenkillä kavereita tai pualisoa hankkimas

    VastaaPoista
  10. Jees, Tubbs, sait ylipuhuttua. Mennään! TSTB!

    VastaaPoista
  11. Osaat omituusia sanoja. Mikä on TSTB?

    Tubbs

    VastaaPoista