I mean, it's you getting married

Viikonloppuna oli häät. Kesän kaunein päivä, maailman upein morsian, komein sulhanen, vierasjoukossa tyylikkäimmät ystävät koskaan ja toisena kaasona yksi oman elämänsä gracekelly. Kaikki summautui hikeen, kyyneliin ja suuriin tunteisiin.

Morenon Sumi teki tukan, Lea korvikset ja töölöläinen ompelija mekon. Itse tein lukemattoman määrän pienempiä ja isompia asioita, muun muassa kyynelehdin puhetta pitäessäni niin, etten kymmeniin sekunteihin kyennyt muotoilemaan tavuakaan. Lopulta tokaisin itselleni epähienosti ääneen kerää ittes ja taaplasin asian loppuunsa. Tapahtumasta on luonnollisesti audiovisuaalista todistusaineistoa, mikä ei varsinaisesti helpottanut tilannetta silloin eikä etenkään sen jälkeen.

Heidi otti upeat kuvat, kiitos, rakkauden rantakallioiden Audrey Hepburn!

But what's in it for me?

Kesäloma 2012 kaikkine flunssineen, sateineen, harmauksineen ja hetkittäisine ankeuksineen säilötään näihin loodiin.

Kunnon koivuvanerilaatikot kyllä kestää mitä vaan. Onhan ne olleet armeijassakin. Ruotsin tosin, mutta kuitenkin.

Taas mahtuu lisää romua!

What exactly are you eating?

Tällasta täällä

Tänään Wii Fit -peli ilmoitti minulle, että olen ylipainoinen. Sisuuntuneena skorasin ygössijan aerobic-kisassa liikuntarajoitteistasolla. 

Loppuu se laiskottelu.

Kuvan nappasin Immaterialistin kauniissa kodissa

What do we do now?

Mulla on vähän tämmöinen olo. Pysähtynyt, ajaton, tahdoton. Vähän unohtunut, mutta siinä kuitenkin. Kun näyttää nätiltä. Aina sitä vilkaisee ja ilahtuu. Ei sillä sen kummempaa virkaa. Ole.

Sydänkesä. Kaupungissa on hiljaista ja koska koko ajan sataa, kaikkialla tuoksuu aina hetken päästä mielettömän hyvä. Kesä.

Ja kohta sataa taas.

Huokaus.

Kuva otettu Vihreässä talossa

It feels odd. I'm used to the hunt

Käytiin viikonloppuna Rompetorilla. Taivas varjele! Mikään ei varsinaisesti ollut ilmaista, mutta kun vähän antautui tinkasille, irtosi mukaan vaikka mitä aarretta.

Vaikka nämä pienet Karhulan purkit, joissa on hieman erikoisempi kansi kuin niissä yleisemmin tarjolla olevissa Kumela-Viiala-Riihimäki-Iittala -versioissa. Ohut, siro, keveä.

Todellista tinkaustaidonnäytettä ja kaatojen kaatoa edustaa tuo Esteri Tomulan Kehäkukka-kulho. Hieman hänessä on krakeloitumaa sisäpohjassa, niin lähti sitten mukaan vain muutamalla eurolla. Vihreään taloonkin aikanaan naarattu Sellotape-peltipurkki tarttui käteen vahingossa ja ostin, kun oli niin edukas. 16:n lampaan syndrooma minulla. Vaikka nättihän se on, ihan älyttömän! Minulla tahtoo tila vain lakata. Viinirypäletertuin koristeltu peltilautanen sen sijaan tietää paikkansa, kunhan eteinen remontoidaan. Olen sillä tavalla ratiohenkilö, että tykkään aloittaa massiiviset projektit näin päin, sisustuskama edellä rakenteisiin. C'est moi.

Ei aivan halpa, mutta kirppislöytöjeni kuningatar on siinä, Karhulan 10-litrainen purkki. Lasisaavi painaakin jo niin paljon, että oikein tuntee olevansa aidon asian äärellä. Alkaisikohan nyt olla akuutein lasiesineentarve täytetty? Minulla on yksi joka laatua, oli ennen tätäkin jättiläistä, mutta jostain syystä itselleen on vaikea voida tilaisuuden tullen ja edessä juuri mitään. Emalikulhoonkin sorruin nätin kuvion takia, ja jälleen Vihreästä talosta tutun lipputarjottimen Annika antoi käteen ja käski ostaa. Mutta erinomaista edunvalvontaa, voin kertoa.

Koko reissun helmi on kuitenkin Annikan korppilöytö. Uusi ystävä, sanoo hän. Siinä se sitten tuijottaa, mistäpä syystä minulla ja korpinmustalla kesti jokunen hetki tutustua.

On se upea, ruusutapettia vasten synnyttää mielestäni juuri oikeanlaista kierrettä. Hmmm. Sisustusinspiraatiota! Sitähän varten näitä romutoreja luuhataan ja nuuskitaan läpikotaisin ja toisten hylkäämiä haalitaan omiin nurkkiin. Tuottelias retki, kyllä.

Me, no dress! What's wrong here?

Vähän kesämuotia à la L. Dada. Vähän siitä syystä, ettei se juuri varioi, vaan olen aivan yhtä vakaasti aivan yhtä ennalta-arvattava pukeutuja kuin kaikkina muinakin vuodenaikoina. Jos oikein jaksaisin, aloittaisin jonkin projektin sillä suunnalla syksyn tullen, mutta tokkopa tuo kannattaa; entä jos vaan viihdynkin tälleen?

Kiitokset kuvista, Hanna ja Annika.

That’s because everyone's in the Hamptons

Ystäväperhe pitää kesäsiirtolaansa Hangossa, vain sadan metrin päässä merenrannasta, suuressa keltaisessa puutalossa muutaman naapuriperheen yhteisössä. Valkoista, valoisaa ja kaunista kotia ihanampaa siellä on vain itse Hanko, ne kaikki mielettömät villat, lukuisat lasiverannat, purjeveneet, vanhan kylpylä- ja kesäresortin historia ja fiilis, asukkaiden pihapuutarhat, rantakalliot, uimakopit ja meri. Meri, meri, meri.

Kas, otan tämän itseeni! S'olen minä, tukka putkella!

Olen harmitellut sitä, ettei Helsingissä ole kirjakahvilaa. Että voisi ottaa kirjan hyllystä ja tilata kahvin. Istua rauhassa viileän, paperitapettiseinäisen huoneen hämärässä ja syödä itsetehtyä sämpylää ja kakkupalan, joka kustantaa 1,5 euroa. Kuten Alan'silla.

That's Claude Monet for you.

25 kilometriä Hangosta lounaaseen seisoo Saaristomeren uloimmalla kallioluodolla Suomen ja Pohjoismaiden korkein majakka, Bengtskär. Kansallisromanttinen ulkoa, jugendia sisältä, graniittikaunotar. Ja kas tässä se on! On se siellä, kun oikein tarkkaan katsoo.*

Hei, hei! Vi ses igen.

*Antille iso kiitos loistavasta Bengtskär-vinkistä! En olisi ikinä itse keksinyt. "On se siellä!"

Charlotte wasn't kidding about the dress. It was hard not to notice her

Ystäväni pyysi minua kaasokseen tämän kesän häihinsä jo muutama vuosi sitten. Päällimmäisenä mielessä minulla asiasta tietysti olivat ne kaikki tapahtuman suomat mekkomahdollisuudet, mutta sittemmin on saattanut muutama muukin juttu käväistä ajatuksen tasolla.

Oikeastaan vain painuakseen taka-alalle sillä siunaaman sekunnilla, kun näin hartaasti valmistellun ja valmistetun mekkoni lähes jo lopullisessa muodossaan ompelijan ikkunassa.

Kyllä, se on musta. Ja sitä on paljon.

Jessus. Siinä sitä on vastausta kysymykseen, voiko silkkiä ja tylliä olla koskaan liikaa. Mielestäni voi, mutta ei sitä tästä vaatteesta huomaa.