Vaikka en ole mikään kultivoitunut herkkusuu, uskon tunnistavani hyvän ruuan, kun se lautaselleni osuu. Tai ainakin, jos joku on vinossa. Illastin eilen Fredan Tamarinissa, joka myytiin mulle
niin hyvällä currylla, että pää räjähtää. Jotain on keittiössä sattunut, sillä seuralaisten nuudelit uivat rasvassa ja omassa curryssani maistuivat lähinnä puoliraa'at sipulit ja suola.
Alas meni, kun Singhalla huuhteli, ja sydämessätuntuvan seuran läsnäolo kompensoi ateriapettymystä aivan mainiosti. Varsinkin, kun osa porukasta oli väri- ja toimintakoordinoitu.
Jos leivät maistuu paremmilta ulkoilmassa ja muiden keittämä sumppi vahvemmalta kuin oma koskaan, ruuan taika-ainesosa on seura. Mitä enemmän ja erilaista, sen parempi mieli.
olen samaa mieltä tamarinin curryista: ne eivät ole maineensa väärtejä. mutta listalla on todellinen herkku, joka vie minut paikkaan aina uudellen: yam mamuang eli vihreä mangosalaatti. tulinen ja ihana.
VastaaPoistaseura maustaa kaiken kohdalleen. raitajengi ehkä vielä tehokkaammin... nimim. saimme kommentteja nykissä, kun 8 hengen porukastamme 7 oli pukeutunut raitoihin... vahingossa.
Heeei, kiitos vinkistä! Täytynee antaa uusi mahdollisuus, koska liikaa ei hyviä sopuhintaruokapaikkoja ole koskaan.
VastaaPoista:D The Empire Stripes Back! Joo, väsähtänyttä, tiedän.
Buhahahaahaaaa! En kykene enempään! :)
VastaaPoistaEi mitään taitoja...
VastaaPoistaei niin mitaan taitoja. Ja ne vahatkin taidot nayttavat kopioivan toisiltaan.. ;)
VastaaPoistaCurryt olivat oikeasti hyvia Tamarinin alkuaikoina. Tuon paikan kokkina oli joku hassu thaikku, joka lauloi aina keittiossa. Ei laula enaa.
Nyt siellon vaan Joffreysta hurmioitunut tarjoilija :) Terveisiä ranskanpojille!
VastaaPoista