There I was having pancakes at IHOP, International House of Petrovsky

Kävin perjantaina katsomassa tukun lyhytelokuvia Andorrassa. Laatu vaihteli, kuten yleensäkin, mutta viimeinen, yllärinä ilmaantunut oli uskomattoman hyvä. Ehdin kirjoittaa ohjaajan nimen ylös lähempää tarkastelua varten, ja kas, kun lopputekstit rullasivat kankaalta pois, itse taiteilija tupsahti salin eteen juttelemaan mukavia muutamaksi minuutiksi ja vastaamaan pöllämystyneen suomalaisyleisön vähän tikkuisiin kysymyksiin. Tästä syystä onnellisinta on elokuvansa festivaaliyhteydessä katsoa, oli mukava tavata Ciro Altabás.

Elokuvatapahtuma aloitti muutenkin iloisimman viikonlopun pitkään aikaan. Ystävien luokse saapunut ranskalaiskaksikko piti huvista huolen ja ruokalautasella matkustettiin sujuvasti Pohjanmaalta hillasoiden kautta itään ja sieltä takaisin syvään Etelä-Ranskaan. Naureskeltiin toistemme ääntämyksille ja vähän väsyneille kielivitseille, elekielestä puhumattakaan. Ja sunnuntai-iltayön ratoksi tanssittiin salsaa.

Kuvan kropsutarjoilun jälkeen vuoron sai vielä kotitekoinen crème brûlée, naaaa-aam!

Näitä lisää, kiitos monta. Koko viikonloppu oli niin poikkeuksellisen hieno ja hyvästä maailmasta kotoisin, ettei lauantai-illan elokuvaksi mikään muu olis passannutkaan kuin Les Parapluies de Cherbourg, joka muuten kaupunkina on kuulemma vähän Ranskan Iisalmi. Sellanen ankeahko ja pysähtynyt pikkukaupunki. Niin kai se sokerisinkin hattarakuvasto todeksi muuttuu, kun liian läheltä katselee.

Kuvat otti ja omistaa Heidi.