I'm like freaking Annie-get-your-clothes-on

Puistattaa vieläkin, kun ajattelen viime talvea. Joidenkin mielestä se oli mahtavaa ja siistiä ja sen heille suon, mutta näin pohjoistuulen tyttärenä mun lumi-, pakkas- ja vinkkakiintiö on peruuttamattomasti täynnä. Mä en saa mitään energiakiksejä tai muitakaan yleishyväksyttyjä talvihehkutteluita pakkashangista tai lumisista puista, en. Mä olen katsellut sitä kuvastoa aivan riittävän pitkästi.

Talvi on kuitenkin kestettävissä (viime talvi ei ollut normaalitalvi, huom.), kunhan ymmärtää, että se on välineurheilua. Kun ei palele, niin onhan se ihan muksaa, kun lumi narskuu kenkien alla, no on se. Joskus.

Whyredin Star-parka lämmittäisi yhtä lailla sielua ja ruumista. Takin 400 euron hinta kylmää kuitenkin niin paljon, etten ihan läpihuutojuttuna uskalla hankkia sitä. Eniten epäilyttää nailoninen pinta. Ihan noin se ei kiillä kuin tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa, mutta silti arvelluttaa, näyttääkö se vähän halvalta? Ehkä mä vaan olen tottunut villakangastakkeihin, joiden kanssa mulla onkin käynyt mieletön munkki. Omistan takkeja kaksin kohtuuhintaisin, mutta kestäviksi ja hyvälaatuisiksi osoittautunein kappalein. Olen selvinnyt takeilla useita vuosia, mutta nyt toisesta alkaa tulla toppaukset sisävuorista ulos ja toisen hihansuut ovat bohosti hiuti. Kai se jonkunlaista ajanhermon estetiikkaa edustaa sekin, mutta mä suosisin silti ehjiä vaatteita ylläni.

Jaa-a. Ongelmointia näin maanantain ratoksi.

Kuvat täältä.