sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Oi, katsokaa! Keskikesä

Juhannus on kovin haikea juhla. Vähän itkettää, kaikki on niin nättiä ja ainutkertaista. Siinä ihminen herkistyy, kesälle, juurilleen, hetkelle, luonnolle.

Ja kaikenmaailman heinikoille ja pujolle ja todellakin luonnolle ja mikä nyt vaan ikinä saa aikaan siitepölyä taikka muuta syttöä laukaisemaan pahimman allergiareaktion koskaan. Itkuhan siinä tulee, mot.

Ensi juhannuksena lähden Caprille.










Rakkauskiitos, Vihreän talon tyypit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti