Minulla on kodissani lopulta aika paljon Ikean huonekaluja. Viimeisimpänä kahdeksi vuodeksi venähtänyttä sängyn viransijaisuutta tehnyt Hemnes-rautapäätysohva, joka tuli talouteeni ystävän käsistä, vaihdettiin loppiaisviikonloppuna pätevämpään tehtävänhoitajaan, sekin ikealainen tuote. Se Hemnes oli muuten ystävänkin Huuto.netistä hankkima, joten aina ei sekään ole aivan totta, että silkkaa roskaa olisi tarjolla Iksukassa. Pitää tietää, mitä ostaa; se pätee tässäkin suhteessa. Eikä luonnollisesti pidä hankkia mitään vain siksi, että se on halpaa.
Servetit muuttivat ikkunalaudalle, kun keittiöstä loppui riittävän toimivaksi luokiteltava tila. Revs jäi alle vahingossa, mutta näytti niin harkitulta, että jääkööt sinne.
Silloin kun me mieheni kanssa muutettiin yhteen, ei meillä tosiaankaan ollut varaa muuhun, kuin Ikeasta hankittuihin huonekaluihin :D Ja niitäkin haettiin ripotellen, voi sitä riemua kun saatiin kunnon sohva! Mielestäni Ikean kalusteet ovat myös muotoilultaan hyvin ajattomia, toki kaikki eivät sitten käytössä kestä sitä ajan hammasta..ja ne lienevät ne "lastulevystä" tehdyt kalusteet, meillä ainakin sohvapöytien kansilevyt ovat jo niin kärsineet, että ilolla odotan, koska saamme itse tehdyn sohvapöydän valmiiksi-seuraava nikkarointiprojekti sitten lieneekin keittiön pöytä :D
VastaaPoistaHehe, joo, musta tuntuu edelleenkin, ettei mulla ole varaa muuhun. Ehkä sitä on tullut sillain pihiksi, ettei raski sijoittaa monta sataa uuteen lipastoon tai muuhun vastaavaan, kun on oppinut haalimaan käytettyjä kamoja. Sänky tosin on sellainen asia, mitä second handina en suostuisi hankkimaan. Jotkut Ikean kalusteet tosiaan ovat muotoilultaan harvinaisen kestäviä, totta, varsinkin silloin, jos ne ovat syntyneet suunnittelijansa omasta luovuudesta eikä ruutusuurennoksena sisustuslehtikuvasta. Esim. "klassisen" (hahhah, kliseisen, piti sanomani) Expedit-hyllyn lokerikkoestetiikasta tykkään tosi paljon, mutta purkaa sitäkään vaappuvaa viritelmää ei enää kärsi, onhan sekin tullut minulle toisen käden kautta. Onneksi se on niin täynnä kirjoja, että tonnin paino estää pahimman hytkymisen :) kaikki itse nikkaroidut asiathan ovat sitten tietysti aivan omaa luokkaansa. Mullakin on muutamia juttuja, jotka isä on mulle tehnyt, voisinkin ottaa niistä kuvia ja postata. En tuu luopuun niistä koskaan, eikä tarvikaan, sillä eivät vanhene taikka hajoa ja jos hajoaakin, ne voi korjata. Menestystä teidän projektille!
VastaaPoista