Tällä kertaa lupaukseni on selvärajaisempi kuin viimeksi. Ääneenlausumattoman aikomuksen unelmien toteuttamisesta ikäpyöreänä juhlavuonna 2011 takia aloitin viimeinkin erään harrastuksen, josta olen haavehtinyt liioittelematta puolet elämästäni. Totesin, etten mä ehkä sittenkään vain jonain aamuna nouse sijaltani henkilönä, joka on kaikkea sitä, mistä minä unelmoin, ellen nöyrry ja aloita.
No niin tein. Nöyrtymisen määrä olikin syksyn mittaan suorastaan majesteetillisen eeppinen, mutta olen osoittanut ennenkuulumatonta sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, mitä aion jatkossakin pystypäin toimeuttaa. Se, kuulkaa, kun pölynvärisenä toimistohapsiaisena kolmissakymmenissään kajahtaa balettiin, se ottaa luulot pois.
Mitä te lupasitte?
Hih, minäkin aloitin viime vuonna baletin - 35 vuoden pirteässä iässä, harmiteltuani ainakin 10-vuotiaasta saakka, että nyt on jo ihan liian myöhäistä aloittaa. No eipä ollut. Balettitunti on ehdottomasti viikon kohokohta.
VastaaPoistaHaha, JES! Mahtavaa!! Se todellakin on, kohokohta, ja menee aina liian nopeasti ohi. Ihan huippuhomma, että menit tunnille. Kai se on pakko uskoa, ettei mikään ole koskaan liian myöhäistä.
VastaaPoistaToivon sulle kaikki maailman onnet harjoituksiisi, toivottavasti et ikinä lopeta tanssimistasi. Ja tuu kertoon, kun saat kärkitossut jalkaan :)