sunnuntai 1. tammikuuta 2012

You're gonna say, "Happy New Year!"

Hyvää uutta vuotta! En oikein ymmärrä, miksi aina sanon, etten mä tapaa luvata mitään, kun kuitenkin aina jotain menen vannomaan. Viime vuonna lupasin vähän dekadenssia elämään. Jäi kyllä utuhämärän peittoon, toteutuiko se. Lähipiiriltäni, jos kysytään, eitttodellakaan, mutta ainakin se on toiminut hienona itsepetoksena katumusharjoituksien lieventämiskeinona, jos juhlinta jokusen kerran lipsahtikin aamuyön tunneille eikä välttämättä aivan aina kuivin suin.

Tällä kertaa lupaukseni on selvärajaisempi kuin viimeksi. Ääneenlausumattoman aikomuksen unelmien toteuttamisesta ikäpyöreänä juhlavuonna 2011 takia aloitin viimeinkin erään harrastuksen, josta olen haavehtinyt liioittelematta puolet elämästäni. Totesin, etten mä ehkä sittenkään vain jonain aamuna nouse sijaltani henkilönä, joka on kaikkea sitä, mistä minä unelmoin, ellen nöyrry ja aloita.


No niin tein. Nöyrtymisen määrä olikin syksyn mittaan suorastaan majesteetillisen eeppinen, mutta olen osoittanut ennenkuulumatonta sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, mitä aion jatkossakin pystypäin toimeuttaa. Se, kuulkaa, kun pölynvärisenä toimistohapsiaisena kolmissakymmenissään kajahtaa balettiin, se ottaa luulot pois.

Mitä te lupasitte?

2 kommenttia:

  1. Hih, minäkin aloitin viime vuonna baletin - 35 vuoden pirteässä iässä, harmiteltuani ainakin 10-vuotiaasta saakka, että nyt on jo ihan liian myöhäistä aloittaa. No eipä ollut. Balettitunti on ehdottomasti viikon kohokohta.

    VastaaPoista
  2. Haha, JES! Mahtavaa!! Se todellakin on, kohokohta, ja menee aina liian nopeasti ohi. Ihan huippuhomma, että menit tunnille. Kai se on pakko uskoa, ettei mikään ole koskaan liian myöhäistä.

    Toivon sulle kaikki maailman onnet harjoituksiisi, toivottavasti et ikinä lopeta tanssimistasi. Ja tuu kertoon, kun saat kärkitossut jalkaan :)

    VastaaPoista