Ties mistä on taas Annika naarannut nämäkin supersomat maustepurkit! Pääsivät telineessään keittiön ikkunalaudalle, paraatipaikalle. Ai että tykkään tuosta ruusumotiivista, niin sievä ja herkkä, vaikka mustalla pohjalla onkin. Tulee ihanasti kesä(mökki) mieleen. Vaikka mä olen täysin kädetön ronskeissa käytännönasioissa, haaveilen minäkin salaa joskus Vihreän talon kaltaisesta saarekkeesta, mutta niissä unelmissa olisi kylläkin aina kesä ja minulla pitkä valkoinen puuvillamekko ja leveälierinen olkihattu eikä yhtään vaativaa huussintyhjennystyötä verannan viileää iltapäiväeleganssia häiritsemässä.
No, nyt mulla on täällä kaupunkikodossani palanen sitä unelmaa, tanskalaisen vaivattomasti, tottakai. Huippua taas kerran, Annika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti