It should reflect our taste, shouldn't it?

Kesällä edesmenneen mummoni äidillä on ollut kapoiset kangaspuut, joilla hän on paukuttanut tismalleen tyttärentyttärentyttären kaupunkiasunnon lattiaan sopivat matot. On niin tiukkaan kudottu ja voimalla tuupattu luhaa, että mäntysuovankin tuoksu tuntuu vielä vuosia viimeisen jokirantapesun jälkeen.

Ajattelin ensin, etten laittaisi mattoja lattiaan lainkaan, mutta totesin sitten kontrastin mummolamattojen ja muuten yksivärisyyttä ja koruttomuutta tavoittelevan sisustustapani välillä mielenkiintoisemmaksi kuin pelkän valkoisuuden ja siten sovinnaisen tyylikkyyden. Ja mikä oikeastaan puuvillaräsymattoja koruttomampaa olisikaan? Niissä on muiden hyvien puoliensa lisäksi myös hiukan sitä sellaista kotisidosta, mitä aina välillä täällä kaupungissa kaipaa.

Näitä on useampia, napsin valotilanteen mukaan lisää!