I don't know what I was doing

Tietysti sillekin on perustelunsa, miksi kannattaisi pitäytyä ainoastaan tarkoituksenmukaisessa ja testatussa ja jonkun viraston hyväksymässä vaihtoehdossa, kuten standardiorientoituneen kunnon kansalaisen kuuluukin eikä haikailla hapatuksien perään ja kaivaa verta nenästään kirpputoreilla ja turuilla. Erikoisuudentavoittelija saa aina köniin.

Yksi niistä mageista Berliinin-tuliaisvetimistä on käyttökelvoton, kun sen röpelöisiin ja taittuneisiin kruununsakaroihin rikkoo sormensa ja vaatteensa. Keittiöluutukin tarttuu niihin ja ikävästi jättää nöyhtää sitten peräänsä. Mitään en kuitenkaan oppinut, mikäli oppimisen todentuma on se, että olisin hakenut rautakaupasta kaikkivaltaisen turvallisuusviraston leimalla varustetun muovinupin, joka on tarpeeksi suuri, ettei se mahdu kenenkään henkitorveen ja aiheuta kuolemaa, mutta tarpeeksi pieni, ettei se pudotessaan murra kalloa ja aiheuta kuolemaa.

Menin sen sijaan vedinpostaukseni kommenttilaatikkoon ja sitä kautta Indiskaan, mistä löytyikin suloinen papukaijavedin. Muistuttakoon alakaapin ovessa nyt sitten vaikka siitä, että henkisten papukaijamerkkien jakeleminen itselleen ja muille on ihan okei.

Ja koska mitään en siis todellakaan koskaan opi, bongasin samalta reissulta myös äärimmäisen somat ruusunupit, jotka mahdollisesti pääsee lipaston oviin. Katsotaan nyt.

Kukka-aiheita. Hmmm.