Hankin Huuto.netistä kaksi Heikki Orvolan kynttilälyhtyä. Tapaus toimii esimerkkinä siitä, miten ei nämäkään prosessit aina toimi junan vessan tavoin.
Luulin tilaavani kaksi samanlaista lyhtyä ja sitä suurempaa kokoa. Sain kaksi pikkiriikkistä, erikokoista ja eriväristä esinettä, joista toisen jalka ja kupu eivät kohtaa millään tasolla; ohutlasinen pallukka vaatisi kunnolla paikalleen asettuakseen noin 300 prosenttia sietokykyään enemmän vääntömomenttia.
Parasta asiassa kuitenkin on tuo periaatteessa kovin uskottava Arabian harmaa tarra, josta oli myyntipuheessa vielä oikein erityismaininta. Jos lyhdyt osaisivat puhua, ne sanoisivat, notta Nuutajärveltä oon ja kehtaan sanua.
Semmosta. Nätithän nuo ovat silti.
Edit. On herännyt epäily, että kipot ovat oikeastikin Arabian tuotantoa eikä Nuutajärven, kuten tässä väitän. Asia vaatii tarkempaa selvitystä ja korjaamista, mikäli näin on. Ei se mitään, vastaava virhe jotenkin tästä koko episodista puuttumaan jäikin, joten laskettakoon kirsikaksi kakun päälle. Palaan tähän!
Editedit. Kun ei leikkaa, ei leikkaa, turha siinä on itkeä. Otin pikakonsultaation Annikan kanssa, joka muistutti minua asiasta nimeltä yritysfuusiot. Asia palautuu siihen, että vuonna 1947 Wärtsilä osti pääosan keramiikkatehdas Arabian osakekannasta ja myöhemmin koko yhtiön. Vuonna 1950 Wärtsilä hankki Nuutajärven lasitehtaan ja piste. Myöhempi omistushistoria onkin sitten yritysmyyntiä yritysmyynnin perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti