sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Hanging right next to Martha Stewart Living

Aivan ääpättömistä kakara-ajoista muistan, kun äidin siskolla oli pitkä, ihana tukka, jota tykkäsin silitellä. Muistan, kuinka sisko tuli ja meni ja sen vierailut oli hienoja hetkiä. Sisko itse kutsui hiuksiaan vanhanpiian tukaksi, jonka leikkaamista mä en sitten ymmärtänyt yhtään.

Noinkohan Aninkin tyttäret muistavat minut aikanansa? Ihanat Anin tytöt.

Lähettänyt L. Dada | 9.59
Tunnisteet: , ,

6 kommenttia:

  1. upe2. toukokuuta 2010 klo 15.03

    Mulla jostain syystä tuli kakara-ajoista mieleen sellanen koira- poro- tai hevosajo -tyyppinen tapahtuma :D

    VastaaPoista
  2. L. Dada2. toukokuuta 2010 klo 15.19

    Päiväkännin piikkiin.

    VastaaPoista
  3. upe2. toukokuuta 2010 klo 15.51

    Emmä tänään.

    VastaaPoista
  4. L. Dada2. toukokuuta 2010 klo 16.07

    Minkäköhän piikkiin nuo minun pandat sopis laittaa? A, ei kun mä tiedänkin. Se on suoraa seurausta siitä, että juo koko illan toisten juomia. Jep, edelleen lokkimorkkis.

    VastaaPoista
  5. upe2. toukokuuta 2010 klo 17.39

    Pois se sinusta. Ja minusta. Ei tämä tästä.

    VastaaPoista
  6. L. Dada2. toukokuuta 2010 klo 21.53

    No ei niin. Ahistavaa.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)