In a hip downtown restaurant

Tiistaina hienosteltiin oikein huolella. Pidettiin tiimin kanssa jälkikaronkka, jonka näyttämöksi valikoitui Ateljé Finne Arkadiankadulla. Oman possen syömingit on aina tapahtumia omaa luokkaansa; muistan kuinka vuosi sitten pidettiin sushipeijaiset Kabukissa. Sashimi-, tempura- ja muun herkkuilottelun loppuvaiheissa jäi hamekin viis senttiä sivuvetoketjusta vajaaksi; oli pakko avata se, että happi vielä kulkis*.

Ateljé Finne on erittäin kauniisti esillepantu, kalusteet ovat karuudessaan aika ankarat, mitään turhaa ei ole siroteltu ympäriinsä ehdottomuuteen taipuvan silmää häiritsemään. Tila on kuvanveistäjä Gunnar Finnen vanha ateljee ja sen kyllä tietysti, ihanasti ja onneksi huomaa. Olin tohkeisssaan, kun mentiin sinne. Aijettä, vanhoja luita oikein lämmittää vastaava panostaminen kokonaisvaltaisuuteen, että on sillä lailla puitteet ja sisältö synkassa.

Mulla olikin kovat odotukset, sillä en juuri asioi etutöölöläisissä, täysin eri sosio-ekonomisessa lokerossa muhivan asiakaskunnan fine dining -ruokaloissa. Mulle riittää Ysi.

Hyvä ruoka, parempi mieli, joo, mutta liian vähän ruokaa, kiukkunälkä. Todella niukat annokset ahdistaa vieläkin.

*Sitä iltaa muistellaan usein vino hymy naamalla senkin takia, että kotimatkalla taksissa nousuhumalainen iloinen tiimi synnytti koko seuraavan tuotantokauden kantaneen insertti-idean.