Isn't anybody gonna notice my purse?

Mulla on isohko laukkuongelma. Kannan aivan liikaa tavaraa mukana koko ajan ja joka paikkaan, yleensä turhaan. Niska ja yläselkä on kroonisesti jumissa eikä olletikaan vähiten siksi, että kannan kaiken kamalastin kädessä sen sijaan, että se ois järkevästi olkalaukussa, saati repussa, herra mun vereni.

Se ongelma syntyy siitä, että laukkuteollisuutta vaivaa sama tauti kuin juoksu- ja futiskenkätehtailijoita. Joko ne lapset, jotka kamppeet viimehandussa tekee, suunnitteleekin ne joulukuuset tai sitten valmistajilla on universaalilla tasolla pahasti vammautunut kauneuskäsitys. Ne on sokeita, jumalauta! Jos mä en lenkkarissani voi sietää kaikkia oksennuksen värejä, niin laukuissa mua hyljeksityttää kaikki maailman rypytykset ja kultaiset soljet ja ulkotaskujen koristetikkaukset ja roikkuvat riekaleet ja you name it. Ei sellasta kassia vissiin enää tehdä, mistä ei vilkkuvaloja löytyisi. Sen sijaan yleismoodi tuntuu olevan se ja luottavan siihen, ettei ostavalla jengilläkään ole ymmärrystä estetiikasta. No ei kyllä olekaan, sehän on selvää, mutta vaihtoehdot olis kivoja yllätyksiä silti. Olen kantanut tätä (kuvassa pienesti näkyvää) Longchampin laatikkoa jo yli kolme vuotta. Se on pitkä aika ihmiselle, joka perusoletuksillaan ahdistuu viikossa, mistä vaan.