Minä en käytä kukkamekkoja, totesin joku aika sitten. Samaa sanoin aikoinaan pillifarkuista, korkeista vyötäröistä ja leggingseistä. Kiilakorkkareista. Ruutupaidoista. Pussittavista housuista ja pallohameista. Kaikki ne on tullut myöhemmin ajettua läpi, enemmällä tai vähemmällä menestyksellä. Mekko on ekan Berliinin-reissun tulosta, merkiltään UVR Connected, kasuaali cheap-chic, kaulukset, napitus ylhäältä alas ja kaksi taskua edessä. Jämäkkää puuvillaa, erittäin saksalainen meininki, mutta silti boheemisti aus Berlin.
Yksi on kuitenkin täysin saletti; en tuu koskaan pukeutumaan pelkkiin leggingseihin. Niinku siis housutarkoituksessa. Se on mautonta, erittäin epähienoa ja niin muotiblogia, että huumorintajutonta huimaa. Mutta hei nyt, huomautus itselle, joskus ne sellusuojat ois todella jees. "Mun jalat kuolee!" -ennustus viime pelissä (2-0 tappio) on väristä päätellen toteutunut. Ja toinen muikkari pikkurouvalle, älä ikinä enää pukeudu liian pimakkaan alusmekkoon. *hermo palaa*
Niijjoo, Mäkelänkadulla on uusi sushi-paikka. Öö, Wiki Sushi? Entisen kantakapakan, Magneetin vieressä. Muuten ihan jees, mutta lounastauon suht pihit minuutit ei kyllä toiste myötää kolmen vartin odottelua. Ja lohi-nigirissä muhi ylläri; pikkurillinpään kokoinen wasabi-nökö keskellä namia. Morjens.
söitkö taas vihreät seinämät, vai oliko sana kiirinyt kaikista muista pitäjänne kalapainotteisista etnisistä?
VastaaPoistaOliko aika tumakka pakkaus koko paikka. Mennäänkö opastamaan sitä yksinäistä omistajaa sushimaailman ja LOUNASpaikkojen saloihin?!
VastaaPoistaAni, kauheen ennakkoluulosta. Mä tiedän jo, ettei sitä aitaa syödä, hmph. Ja Heidi, ehdotetaan sille, että me voitais ens kerralla kääriä omat rullat. Roll your own lunch, Anssi kuvaa ja maailmanmenestysformaatti on valmis :)
VastaaPoista